Anna-Liisa Alatalo
Saksan, englannin ja ruotsin kielen opettaja

Vararehtori Anna-Liisa Alatalo on vetänyt ulkomaille useita retkiä. Lukiolaiset ovat vierailleet muun muassa Saksassa Lyypekissä ja Ruotsissa Tukholmassa.
Mitä merkitystä näillä on? Miksi toteutat tällaisia projekteja?
- Minun mielestäni koulun tehtävä on valmentaa oppilaitaan selviytymään yhä kansainvälisemmäksi käyvän yhteiskunnan vaatimuksista. Ulkomaan projektit ovat hyvä keino valmentaa oppilaita siihen. Vieraan kielen puhumisen kynnys madaltuu selvästi, samoin kuullun ymmärtäminen paranee. Lisäksi oppilaan itsetunto vahvistuu, kun hän huomaa, että tulee toimeen vieraalla kielellä uudessa ympäristössä. Myös kielen opiskelun motivaatio lisääntyy. Halusin oppilaiden saavan haistaa, maistaa, kuulla ja koskettaa saksalaista elämänmenoa, siten toisen kulttuurin oppii tuntemaan aivan eri tavoin kuin vain lukemalla siitä, sanoo Anna-Liisa Alatalo.
- Lisäbonuksena on yhteisen projektin suunnittelemisen ja toteuttamisen opettelu, yhteen hiileen puhaltamisen oppiminen. Kun on aktiivinen ja viitsii tehdä jotain, aina siitä jotain ekstra kivaa saakin vastineeksi!
Millaista nykypäivän kieltenopiskelu on? Onko myös suullinen kielitaito tärkeä?
- Kielenopetus on muuttunut selvästi viestinnälliseen suuntaan eli korostetaan enemmän käytännön kielitaitoa, puhumista ja kuullun ymmärtämistä. Tämä on luontevaa, koska kansainväliset yhteydet sekä työpaikoilla että muussa elämässä ovat lisääntyneet. Samasta syystä kielitaidon merkitys on selkeästi korostunut. Yhä useammat työpaikat edellyttävät työntekijöiltään vieraiden kielten hallintaa, esimerkiksi Nokian työkielenä on englanti ja jopa työhakemus tehdään englanniksi, kertoo Anna-Liisa.
Olet itse asunut ulkomailla - missä? Mitä ulkomailla asuminen sinulle opetti?
- Olen asunut toistakymmentä Ruotsissa, Saksassa ja pisimpään Australiassa. On valtavan mielenkiintoista ja avartavaa päästä sisälle toiseen kulttuuriin. On kiva hyödyntää tätä eri maiden tuntemusta opetuksessa, osaa aivan eri tavalla kertoa elämänmenosta niissä. Samalla saa myös uuden näkökulman omaan maahansa, osaa katsoa sitä ikään kuin ulkoakinpäin.
Millaisena näet suomalaisen nuoren? Vieläkö suomalainen nuori vaikenee kahdella kotimaisella kielellä?
- Minusta ainakin nuorten ollessa kyseessä vanha stereotypia suomalaisesta, joka ei puhu eikä pukahda, voidaan haudata. Oli valtavan hienoa kielten opettajana seurata, miten vaivattomasti nämä nuoret kommunikoivat ikätovereidensa kanssa vieraillessamme Lyypekissä Thomas Mann-lukiossa. Kerrankin saivat opettajat vain istua syrjässä ja katsella. Juteltavaa näytti riittävän, luokkahuoneen täytti puheensorina ja nauru. Tämän kouluvierailun oppilaat myöhemmin sanoivatkin matkan kivoimmaksi kokemukseksi, Anna-Liisa hymyilee tyytyväisenä.

