Ajatuksia sivistyksestä ja onnellisuudesta

Julkaistu: 20.02.2018 klo 09.00

Taito käyttää lähteitä, viitata niihin ja pohtia niiden pohjalta omiaan on keskeinen äidinkielessä. Äi2-kurssilla harjoiteltiin tätä päättöviikolla. Seuraavassa kaksi aineistopohjaista esseetä.

Saimi Viiri: Sivistys on eteenpäin kulkemista

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa blogitekstissään Quo vadis, suomalainen sivistys? sivistyksen vaikutuksesta yhteiskunnassamme. ”Virallisen määritelmän mukaan sivistys tarkoittaa kasvatuksen tietä omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä”, Heinonen kirjoittaa. Tekstissä hän korostaa henkisen sivistyksen tärkeyttä, mutta toteaa myös, että koululaitoksen avulla saatu oppi on sivistyksen pohja.

Heinonen toteaa henkisen kypsyyden olevan tänä päivänä yhä tärkeämpää. Henkisellä kypsyydellä hän tarkoittaa taitoa käsitellä, arvioida ja soveltaa jo olemassa olevaa tietoa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, sillä näitä taitoja meiltä odotetaan koulussa ja myöhemmin myös työelämässä. Pärjätäkseen hyvin koulussa ei enää riitä, että opettelee kirjan sisällön ulkoa kannesta kanteen. On opittava etsimään, tarkastelemaan ja soveltamaan tietoa.

Tiedon monipuoliseen käyttämiseen tähtäävä opetus haastaa opiskelijaa aivan erilaisella tavalla kuin asioiden ulkoa opettelu. Kehittyminen on mielestäni silloin laaja-alaisempaa ja suurpiirteisempää. Soveltaminen pakottaa ajattelemaan ja etsimään omia näkökantoja asiaan. Se saa opiskelijan luomaan yhteyksiä asioiden välille, liittämään tietoa yhteen kokonaisuuksiksi ja käyttämään sitä. Siksi on mielestäni tärkeää, että opiskelua kehitetään kurkottamaan yhä enemmän kohti henkistä sivistystä.

Tiedon laadun arviointi ja lähdekriittisyys kasvattavat merkitystään nyky-yhteiskunnassamme tiedon määrän kasvaessa ja sen saannin helpottuessa. ”Uutta tietoa syntyy kiihtyvällä vauhdilla, ja usein monimutkaisiin asioihin ei olekaan olemassa yhtä oikeaa ratkaisua”, Heinonen kirjoittaa. Siksi mielestäni on tärkeää, että koulussa korostetaan omien mielipiteiden luomista ja hyvää perustelua. Tulevaisuudessa työmarkkinoilla oletetaan, että kaikki osaavat olla kriittisiä lähteiden käytössä. Tietoa on myös kovin paljon mistä valita, joten työelämässä tulee osata itse päättää ja perustella, mitä siitä käyttää.

Tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan sivistystä myös kansainvälisellä tasolla. Heinonen muistuttaa tekstissään, että sydämen sivistykseen kuuluu myös taito kohdata ihmisiä, joiden kanssa on asioista eri mieltä ja suhtautua avoimesti heidänkin mielipiteisiinsä. Globalisoituvassa maailmassa erimielisyydet kansakuntien välillä ovat johtaneet jopa sotiin. Olemme myös yhä riippuvaisempia toisistamme. Yhteisymmärrys ja rauhan ylläpitäminen kuuluvat tulevaisuudessa tärkeimpiin asioihin kansainvälisessä yhteistyössä.

Olisi osattava katsoa ennakkoluulojen ja mielipiteiden yli uteliaisuuden ja tahdon voimalla, jotta maailmassa pystyttäisiin tekemään muutoksia kohti parempaa. Tärkeintä siinäkin on halu ymmärtää toista. Erilaisten ihmisten kanssa keskusteleminen voi paljastaa aukkoja omassa ajattelutavassa. Se voi antaa uusia näkökulmia, jotka myöhemmin muuttuvatkin omiksi näkökulmiksi. Ihmisten täytyy vain olla valmiita muuttamaan mielipiteitään ja ajattelemaan uudelleen.

Voimme itse valita — kuten Heinonenkin sanoi — mitä puolta itsessämme kehitämme. Voimme kerätä tietoa, muuttaa mielipiteitämme ja muuttaa niitä kohta taas uudelleen. Asioiden, esimerkiksi mielipiteiden, ulkoa opettelu ja toistaminen eivät ole uuden luomista. Ne ovat paikallaan pysymistä. Jos emme luo uutta, kehityksemme pysähtyy. Miten olisimme päässeet näin pitkälle maailmassa, jos olisimme aina vain toistaneet samoja asioita? Henkinen kypsyys on ollut meille tärkeää tähän asti. Se tulee myös olemaan sitä tulevaisuudessa.

Eino Harjuvaara: Mitä on onnellisuus?

Suomalainen filosofi Frank Martela kirjoittaa kolumnissaan ”Onnellisuus on huono päämäärä elämälle — Pakkomielteinen onnellisuuden tavoittelu voi olla vahingollista” (hs.fi 25.1. 2016, luettu 26.1. 2016) onnellisuuden tavoittelun toimivan päinvastoin, kuin on tarkoitettu. Martelan mukaan onnellisuus itsessään on hyvä asia, mutta onnellisuutta pidettäessä päämääränä, tullaan pettymään, kun onnellisuutta ei olekaan tarpeeksi. Tämä teksti on kirjoitettu Martelan ideoiden inspiroimana.

Onnellisuus on todella hankala käsite. Toisaalta se on tila, johon kaikki haluavat, mutta toisaalta sitä taas on vaikeaa tavoitella. Minut tekee onnelliseksi ystävien seura sekä uudet, mielenkiintoiset kokemukset. Myös vanhat tutut asiat tekevät olon mukavaksi ja turvalliseksi. Joskus taas omalta mukavuusalueelta poistuminen uusien kokemusten tai pelkojen voittamisen vuoksi tekee onnelliseksi. Karkeasti voidaan sanoa näiden pätevän yleisesti lähes kaikkiin ihmisiin. Kuitenkaan, kuten Martela sen jo sanoi: ”älä tavoittele elämässäsi onnellisuutta!” Onnellisuus ei ole tavoiteltava asia, vaan tila, joka tulee itselle tärkeiden asioiden mukana ikään kuin kylkiäisenä.

Otetaan esimerkiksi stereotypia suomalaisista: kaikki suomalaiset ovat pessimistejä. Vaikkei se päde läheskään kaikkiin suomalaisiin, pätee se kulttuurimme yleisilmeeseen. Sitten on sanonta: ”Pessimisti ei pety”. Tämä sanonta voi ehkä selittää, miksi suomalaiset ovat yksiä maailman onnellisimpia. Onnellisuutta nimittäin ei voi saada, jos sitä tavoittelee itseisarvona, koska silloin odotetaan suurta onnellisuutta, ja kun sitä ei saada, petytään.

Masennus on onnellisuuden puutetta. Ei kuitenkaan voida sanoa, että masentuneet eivät sitä yrittäisi löytää, päinvastoin. Mutta se itsessään on se ongelma. Masentuneet etsivät onnellisuutta joka paikasta ja petytään, kun se onkin vain aivan pientä. Ehkä masennuksessa ihmisten on ymmärrettävä, että onnellisuus ei ole suurta. Se on elämän pieniä iloja. Jos tekee sitä, mistä pitää, niistä iloista osaa nauttia. Mutta eikö tämä näkökulma hieman mollaa masentuneita? Mikä oikeastaan aiheuttaa masennusta?

Nyky-yhteiskunnassa masennuksen yleisin syy nuorella iällä on todennäköisesti kiusaaminen koulussa tai netissä. Siitä lähtee kierre, jossa kiusattu alkaa itse uskoa olevansa huono, jonka seurauksena opiskelumotivaatio voi laskea, numerot huononevat ja kierre syvenee. Silloin nuori on todennäköisesti jo masentunut. Mutta mitä nyky-yhteiskunnassa kasvanut nuori alkaa yrittämään? Hän kysyy itseltään: ”Miksi minä olen huono?” tai: ”Miksi minulla ei ole onnellisuutta?” Varsinkin jälkimmäisessä kysymyksessä on ongelma: siitä lähtee onnellisuuden tavoittelu. Henkilö alkaa etsiä kuumeisesti asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi, mutta päätyy pettymään aina. Tähän syynä on se, että koko onnellisuuden käsite on väärä.

Onnellisuus ei ole itseisarvo, se on seuraus siitä, että on tehnyt jotain mielekästä tai hauskaa. Se ei ole se, mitä tekemisellä tulisi hakea, vaan sivuvaikutus. Tähän pätee sanonta: ”Matka on päämäärää tärkeämpi”, mutta onnellisuus ei ole päämäärä, vaan automatkaan verraten, hauska vitsi, jonka kaveri kertoo tai vaikkapa tunne siitä, kun on saanut olla koko matkan ystävän seurassa. Ja vaikka matka katkeaisikin lyhyeen, on se silti ollut hauska. Ja voihan reittiä muuttaa tai päämäärän saavutettuaan siirtää sitä. Kaikki tämä ilman, että onnellisuus on päämäärä.

Kiusaaminen tai muu takapakki elämässä ei kuitenkaan ole ainoa tapa masentua. Masentumisen kierteen voi aiheuttaa myös itse onnellisuuden tavoittelu. Jos alkaa ajatella, ettei ole tarpeeksi onnellinen, voi siitä seurata se, että alkaa tavoitella jotakin elämän suurta onnelaa. Tässä tilanteessa ihmisten tulisi ymmärtää, että sitä ei ole. Ei ole mitään suurta tarkoitusta, joka tekisi ainaisesti onnelliseksi. Ei ole ketään henkilöä, joka saisi onnellisuusvarastot täyttymään. Ei niitä ole.

On vain elämän pienet ilot: kirjan lukeminen sängyssä hiljaisuudessa puolison kanssa, pelin läpäiseminen pitkän työn jälkeen, tapaaminen ystävien kanssa, leikkiminen koiran kanssa ja jopa se tyhjä tunne, kun saat kirjan luettua tai televisiosarjan katsottua. Kaikki tämä on vain pieniä iloja. Ne ovat osa hyvää elämää, onnellista elämää.

Kun purjelentokone irrottaa itsensä hinauskoneen vaijerista, lentäjä on omillaan. Hän tekee kaarroksia nähden samalla nousevia ilmavirtauksia. Hän liitelee, kunnes löytää viimein lämpimän virtauksen, joka nostaa jälleen konetta parisataa metriä. Lentäjälle tulee hyvä mieli aina löytäessään uuden nousuvirtauksen. Kuten elämässä, niitä on hyvänä päivänä useita. Jokainen pienikin nousuvirtaus auttaa näkemään maailmaa hiukan paremmin. Näitä pieniä hetkiä löytyy lähes aina. Niitä ei tarvitse etsiä, ne näkee silmällä. Ne ovat vain matkan varrella, kun mennään kauemmas tai halutaan vain pysyä ilmassa kauan. Eikä edes haittaa vaikka joutuisikin laskeutumaan pellolle. Aina purjekoneen voi pakata peräkärryyn ja lähteä takaisin kotiin nojatuoliin lukemaan hyvää kirjaa ja juomaan kahvia.

Takaisin edelliselle sivulle