Koeviikon satoa

Julkaistu: 31.05.2019 klo 20.29

Miten aineistoja pitäisi kirjoitelmissa käyttää? Miten saada oma ääni kuulumaan tekstissä? Aineistojen käyttöä on harjoiteltu muun muassa äi6-kurssilla.

Seuraavassa Sofia Savikkujan, Saimi Viirin ja Eino Harjuvaaran esseet.

Matkailu ilmastonmuutoksen kannalta

Ilmastonmuutos on yhä näkyvämpi osa nykypäivää. Tulevaisuuden uhkakuviin on viimeinkin herätty, ja ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään. Paljon on puhuttu, miten voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa ilmaston muuttuvaan tilaan. Kasvissyönti on yleistynyt, ja yritetään elää muutenkin mahdollisimman vihreästi. Yksityisautoilua on alettu pitää ympäristörikoksena, ja tarkoituksena on tehdä siitä mahdollisimman kallista korkean auto- ja polttoaineveron keinoin. Selvästi harvemmin puhutaan lentomatkailun ja varsinkin kaukomatkailun ympäristövaikutuksista. Omasta autosta ja lihan syönnistä ollaan valmiita luopumaan, mutta jokavuotinen Thaimaan-matka pitää välttämättä saada tehdyksi. Mitä ilmastonmuutoksesta voi seurata ja onko matkailu eettisestä näkökulmasta oikein?

Ilmastonmuutos saa aikaan monia muutoksia, joiden emme yleensä ajattele johtuvan siitä. Se muuttaa oloja koko maapallolla niin nopeasti, ettei siihen ehditä sopeutua. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä eli kesän läkähdyttäviä helleaaltoja, mutta joidenkin hämmästykseksi myös paukkupakkasia talvisin. Merenpinta nousee jäätiköiden sulaessa ja monet pienet saarivaltiot saattavat jäädä lähivuosina veden alle. Suurin muutos tapahtuu ekosysteemeissä. Eläinten välinen kilpailu lisääntyy ja pienentää joidenkin ekolokeroita. Elintilan puutteessa sukupuutot lisääntyvät. Eliöt alkavat siirtyä elinalueiltaan yhä pohjoisemmaksi ilmaston lämmetessä.

Muuttoliikettä alkaa näkyä myös ihmisissä. Olosuhteet muuttuvat hankalammiksi esimerkiksi maanviljelyyn, kun kuivuus vaivaa maaperää ja pian ihmisiäkin. Elämän edellytyksien puuttuessa joudutaan lähtemään liikkeelle. Ylen audiovideossa ”Tulevaisuus hanskassa: 2057 - Avaammeko rajat ilmastopakolaisille?” (18.10.2017) kuvataan kohtauksia Suomen tulevaisuudesta ilmastopakolaisten suhteen. Hetkittäiset pakolaiskriisit saattaavat sen mukaan muuttua kokonaiseksi siirtolaisten aikakaudeksi. Ylen sivulla kerrotaan, kuinka ilmastonmuutoksen hillitseminen hyvin ei välttämättä auttaisi maapallon tilaa. ”Tähänastiset päästöt vaikuttavat pitkään, eikä päästöjä saada leikattua nollaan parissa vuodessa. Niin ilmastolla kuin yhteiskunnilla on hitausvoimansa”, kommentoi BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähde Ylelle. Tulevaisuudessa Suomi joutuu hyvinvoivana maana ottamaan vastaan niin ilmastopakolaisia, kuin siirtolaisiakin. Lähde kertoo Suomen joutuvan rakentamaan yhteiskuntaansa uudelleen ilmastopakolaisuuden vuoksi.

Suomen muuttuminen yhä monikulttuurisemmaksi lyhyessä ajassa voi tuoda mukanaan monia konflikteja. Ilmastopakolaiset tulisivat luultavasti niin kaukaa, että kulttuurierot olisivat hyvinkin räikeitä. Infofinland.fi-sivun artikkelissa (06.03.2018) ”Suomalainen tapakulttuuri” yritetään tiivistää suomalainen kulttuuri lyhyesti eri maista tulleille. Eniten kulttuurieroja aiheuttaisi luultavasti suomalaisten oma tila ja vaatimattomuus. Suomalaiset haluavat pitää oman tilansa, johon muilla ei ole asiaa. Ulkomaille matkustaessa suomalaisen käytös voidaan tulkita muissa kulttuureissa töykeydeksi. Suomalaiset taas voivat pitää ulospäinsuuntautuvista kulttuureista tulleiden ihmisten käytöstä röyhkeänä. Jos eri kulttuurien välinen kuilu kasvaa liikaa, voi siitä seurata jaottelua kulttuurin perusteella ja jopa suoranaista muukalaisvihaa.

Lentomatkailu ei ole pelkästään vastuussa ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista, mutta se on siihen todella suuri vaikuttaja. On tutkittu, että perhe voisi autoilla melkein kymmenen vuotta pelkästään yhden Phuketin- matkan päästöillä. Ennen matkalle lähtöä kaikkien pitäisi ajatella sen aiheuttamia ympäristöseurauksia. Paras tapa vähentää matkustamispäästöjä on matkustaa lähelle eli tehdä kotimaanmatkoja. Ulkomaanmatkailusta ei olla todennäköisesti kokonaan luopumassa, joten niitä voisi yrittää tehdä edes vähän ekologisemmin. Lentovertailu.fi:n sivuilta löytyy Eettisen matkailun ABC, jota ulkomaille matkustajien olisi syytä tutkia. Tärkeimmäksi asiaksi nousee paikallisuuden suosiminen. ”Suosimalla paikallisia tuotteita, annat paikallisille asukkaille entistä suuremman mahdollisuuden hyötyä siitä, että olet halunnut matkustaa lomalle juuri heidän kotimaahansa.” sivustolla kerrotaan. Kansainvälisten ketjuliikkeiden sijasta paikallisen suosiminen auttaa sekä paikallisia että ympäristöä. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen keinoja ovat myös tutut veden käytön vähentäminen ja energian säästäminen.

Ulkomaille matkustaessa on syytä tottua kulttuurieroihin, koska monikulttuuristuminen on Suomessakin edessä, jos ilmastonmuutos jatkuu tätä tahtia. Kaikki ovat itse vastuussa aiheuttamistaan päästöistä ja niiden ympäristövaikutuksista. Ihmisten on syytä tiedostaa myös ympäristövaikutuksien mahdolliset seuraukset liittyen koko maapallon ilmastonmuutokseen. Matkailun eettisyys paljon kiinni itsestä. Miten toimii matkalla, minkä näkee tarpeelliseksi ja mistä on valmis luopumaan?
Sofia Savikuja

Möröstä mahdollisuudeksi

Europarlamenttivaalien aikaan punnitaan kansalaisten näkemyksiä siitä, miten yhteiskuntaa tulisi muuttaa tai ylläpitää suhteessa muuhun Eurooppaan. ”Suomi ensin”, sanovat eräät. ”Enemmän yhteistyötä”, vastaavat toiset. Mielipiteitä on monia. Toisille globalisaatio eli maailmanlaajuistuminen voi näyttäytyä mörkönä, joka vie pienen maan mahdollisuudet vaikuttaa ja altistaa sen maailmantalouden myrskyille. Pelko on mielestäni ymmärrettävää, sillä koko maapallon kattavat markkinat heilahduksineen, maiden väliset levottomuudet ja sodat sekä pakolaisuus ovat valtavia ilmiöitä Suomen kokoiselle valtiolle. Kaiken tämän lisäksi globalisaatio mahdollistaa ihmisten liikkumisen ja uudenlaisen kulttuurien sekoittumisen. Mörkö pystyy pelokkaiden mielissä nyt myös ruumiillistumaan: Oudot ulkomaalaiset erilaisine tapoineen ja kielineen ovatkin kaiken pahan alku ja juuri. Ovatko pelko ja huolestuminen kuitenkaan järkeviä suhtautumistapoja muutokseen?

Yksi esimerkki kulttuurien sekoittumisesta ja sen herättämistä huolenaiheista on englannin kielen leviäminen. Olen itsekin huomannut, että varsinkin nuorten keskuudessa erilaiset sananmuunnokset englanninkielisistä sanoista ovat tulleet osaksi arkipäiväistä juttelua. Joskus vanhempieni kanssa keskustellessani joudun selittämään joitakin käyttämiäni sanoja, jotka ovat tulleet osaksi omaa puhettani esimerkiksi sosiaalisesta mediasta tai musiikista. Jos kerron äidilleni, että koulussa oli tänään oppilaiden välillä vähän beefiä, ei tarkoituksenani ole ilmoittaa ruokana olleen pihviä. Tässä tilanteessa tarkoitan, että joillakin oli ollut riitaa. Tutkija Janne Saarikiven jutussa ”Turha englanti huolestuttaa kielentutkijoita” (5.3.2015, Yle Uutiset) käsitellään kielten sekoittumista ja sen vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan kriittiseltä näkökannalta. Englannin turha käyttäminen kertoo tutkija Lari Kotilaisen mukaan suomalaisten huonosta itsetunnosta ja laiskuudesta etsiä tilalle suomenkielisiä vastineita. Jutussa myönnetään englannin olevan maailmankieli, jota tarvitaan, mutta sen tarpeetonta käyttöä karsastetaan. Olemmeko me laiskat suomalaiset siis itse syypäitä kielellisen kulttuurimme sekoittumiseen maailman valtavirtaan?

Itse ajattelen, että kielten sekoittuminen on luonnollista, jos kielelle altistuu ja sitä käyttää jokapäiväisessä elämässään. Olen oppinut luonnontieteitä opiskellessani, että maailmankaikkeudessa kaikki menee kohti suurempaa epäjärjestystä. Geenit sekoittuvat, mannerlaatat liikkuvat ympäriinsä ja galaksit pyörivät radoillaan törmäillen toisiinsa. Mikseivät siis myös kulttuurit toimisi luonnonlakien mukaan? Pari kesää sitten vietin kymmenen päivää ulkomailla puhuen pelkkää englantia. Kotiin tullessani huomasin, että vaati pientä ajattelua saada suomen puhuminen taas käyntiin. Aivot tottuvat nopeasti muutoksiin ja menevät mieluiten siitä, mistä aita on matalin. Jos mieleeni tulee jokin englanninkielinen ilmaus, jolle en heti tule keksineeksi suomekielistä vastinetta, en jää miettimään vastuutani suomen kielen puhtaanapitäjänä vaan menen sillä, mikä mieleeni pälkähtää. Jos se on laiskuutta, uskon sen olevan tiedostamatonta: Se on sellaista laiskuutta, jolla aivot säästävät energiaa.

Hyvä esimerkki kulttuurien vuorovaikutuksesta on 1800-luvun siirtolaisuus Amerikkaan. Silja Massan ja Meeri Koutaniemen kuvareportaasi ”Fintiaanit” (Yle, 10.8.2016) kuvaa Yhdysvalloissa Suurten järvien alueella asuvan suomensukuisen intiaanikansan elämää ja historiaa. Fintiaanit ovat alueen alkuperäiskansan ja Suomesta tulleiden siirtolaisten jälkeläisiä. Reportaasissa kerrotaan, että suomalaisten siirtolaisten tietämättömyys ja ennakkoluulojen puuttuminen edesauttoivat kulttuurien kohtaamista. Mielestäni avoin suhtautumistapa on hyvä vaihtoehto vieraan karsastamiselle. Jos suomalaiset olisivat menneet Amerikkaan ennakkoluuloisina, olisiko ainutlaatuista fintiaanien kansaa koskaan syntynytkään? Kuva saunovista fintiaaneista, jotka eivät luultavasti ole koskaan käyneetkään Suomessa, kertoo pienen suomalaisen alakulttuurin olemassaolosta. ”Myös omien juurien arvostus on kasvanut eikä fintiaani-identiteetti ole enää häpeä”, reportaasissa kerrotaan. Globalisaatio voi auttaa kulttuurin selviämisessä, sillä se levittää tietoa ja lisää ymmärrystä moninaisuuden hienoudesta.

Mielestäni pelko ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään tai tuottoisaan. Se sulkee pois avoimuuden, jota tarvitaan aina ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Pienet ja suuret kulttuurit ovat muutoksen edessä jatkuvasti. Ne ovat muotoutuneet omanlaisikseen saaden vaikutteita ympäröivistä kulttuureista. Globalisaation myötä vaikutteita saadaan laajemmalta alalta, myös valtamerten takaa. Kulttuurin suojeleminen tuntuu minusta kuitenkin oudolta ajatukselta, sillä koskaan ei voi tietää, mihin oma kulttuurimme voi vielä kehittyä.

Saimi Viiri

Tavat ja arvot jatkuvassa muutoksessa

Kulttuurit koostuvat monista asioista, muun muassa kielestä, taiteesta ja tavoista. Mikään kulttuuri ei kuitenkaan ole staattinen, vaan kulttuurit muuttuvat ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kulttuurien muutos ei ole kuitenkaan tavoitteellista, vaan vaikeasti ennustettavaa ja monimutkaista yksilöistä ja kriiseistä koostuvaa kaoottista muutosta. Ei ole olemassa mitään pyhää ja oikeaa kulttuuria, jota kohden kaikki kulttuurit pyrkisivät.

Yksi kautta ihmiskunnan historian vaikuttanut, erityisesti viime aikoina esiin tullut tekijä, globalisaatio, on yksi tähän kaoottiseen soppaan lisätty mauste. Globalisaatiolla tarkoitetaan eri ihmisryhmien välistä verkostoitumista sosiaalisesti, kulttuurillisesti, poliittisesti ja taloudellisesti ympäri maailman. Tätä verkostoitumista tapahtuu aina kun kaksi tai useampi kulttuuri kohtaavat. Se pienentää ennakkoluuloja toisia ihmisiä kohtaan ja voi auttaa yksilöitä ymmärtämään itseään ja omaa kulttuuriaan paremmin.

Aiheeseen voidaan ottaa toinenkin näkökulma. Esimerkiksi Janne Saarikiven artikkelissa ”Turha englanti huolestuttaa kielentutkijoita” (yle.fi, luettu 24.5.2019) käsitellään kielentutkijoiden huolta siitä, että englannin kieli korvaa suomen suomalaisissa liike-elämässä, koulutuksessa ja politiikassa. Artikkelissa ilmaistaan lievä tuohtumus pääasiassa siitä, että englantia käytetään joka paikassa: ”Erilaiset spinnoffit ja startupit ovat Kotilaisen mukaan tavallaan ajatuksen laiskuutta, kun ei jakseta ajatella niille suomenkielisiä ilmauksia.” Kun jätetään keksimättä näitä suomenkielisiä vastineita, jää pois tietynlainen leikkisyys, joka liittyy uusien sanojen keksimiseen. Tässä leikkisyydessä ilmenee kielen ja kulttuurin ominaispiirteitä ja sen kyky sopeutua.

Toisaalta tällaiseen ”ajatuksen laiskuuteen” on olemassa melko hyvä syy. Globalisaation vauhti on kasvanut tavattoman suureksi. Ihmiset voivat lukea englanninkielisiä artikkeleita ja tekstejä paljon suuremmissa määrin kuin koskaan aiemmin. Kirjoja käännetään paljon suuremmassa mittakaavassa, kuin ennen. Tällaisissa nopeissa tilanteissa ei tunnu jäävän aikaa odottaa kielitoimiston uutta sanaa jollekin uudelle asialle ja tyydytään vain sovittamaan sana suomalaisen suuhun. Pian yhä useammat käyttävät tätä uutta lainasanaa ja ennen pitkää se on jo yleisessä käytössä. Toisaalta eikö samanlainen efekti voisi olla uudella keksityllä sanalla? Todennäköisesti ei, sillä siitä keksittäisiin useita variaatioita eikä muutamaa tietyllä tavalla suurin piirtein samanlaista sanaa, joista jokin vakiintuu melko pian. Artikkelissa on kuitenkin pätevä idea. Osin se on vain ajatuksen laiskuutta. Artikkelissa haastatellun tutkija Lari Kotilaisen mukaan englannin käyttäminen on osin peräisin huonosta itsetunnosta. Ja toden totta, aina toisinaan kuulee, kuinka suomalaiset sanovat, että suomen kieli kuulostaa tyhmältä, kun taas ulkomaalaiset kehuvat sitä maasta taivaisiin.

Kuvitellaan suurkaupunki, jossa on useita erilaisia kortteleita. Löytyy kiinalaiskorttelia, italialaiskorttelia, yliopistoaluetta ja niin edelleen. Vaikka tietyt asiat, kuten ruoka ja tavat erottavat alueet toisistaan, käy kaikilta alueilta joku vähän kaikkialla töissä tai koulussa ja kielet ottavat lainasanoja toisistaan ja tavat sekoittuvat. Eroista huolimatta on kaupungilla kuitenkin tietynasteinen yhteishenki ja on monia yhdistäviä tapoja, joka erottaa sen muusta maailmasta. Ajatus tämän takana on se, että identiteetit voivat olla ja ovatkin limittäin. Voi olla samaan aikaan suomalainen ja puhua äidinkielenään jotain muuta kieltä. Voi olla samaan aikaan ylitorniolainen, lappilainen, pohjoissuomalainen, entinen savolainen, suomalainen ja eurooppalainen.

infoFinland.fi:n tietoteksti ”Suomalainen tapakulttuuri” (luettu 24.5.2019) kertoo nimensä mukaisesti hieman yleistäen suomalaisista tavoista ja arvoista. Siinä kerrotaan tiivistetysti arvoista, kuten täsmällisyydestä, tasa-arvosta, omasta tilasta ja luottamuksesta. Lisäksi kerrotaan ruokakulttuurista, saunasta ja vierailusta suomalaisen kotona. Ehkä kaikkein alttiimpia mainituista tavoista muutokselle ovat ruokakulttuuri ja individualismi. Jokainen uusi kulttuuri Suomessa tuo palan ruokakulttuuriaan, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono asia, sillä Suomalainen ruoka on tunnetusti vähämausteista ja toisten mielestä yksitoikkoista, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Individualismi taas on osa niitä arvoja, jotka ovat muokkautuneet ajan saatossa. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen suomalaisessa kulttuurissa oltiin hyvinkin yhteisökeskeisiä, mutta ajan myötä on yksilöstä tullut ajattelun painopiste. Kuten tekstissäkin mainitaan, Suomessa nuoret aikuiset muuttavat aikaisin pois kotoa. Muut kulttuurit saattavat muuttaa tätä. Monessa esimerkiksi aasialaisessa kulttuurissa yhteisö on yksilöä tärkeämpi.

Suomalainen kulttuuri on tuskin uhattuna, toisin kuten moni monikulttuurisuutta vastustava saattaisi argumentoida. Kaikki Suomessa olevat kulttuurit antavat ja tulevat antamaan oman erityispiirteensä suomalaisuudelle. Se on omalla tavallaan kaunista. Ehkä tavat saunoa muuttuvat, ehkä ruokakulttuuri, ehkä puheliaisuus, kukapa tietää. Osin se riippuu myös suomalaisten vastaanotosta. Otetaanko muut kulttuurit osaksi tätä ”suomalaista suurkaupunkia”? Vai yrittävätkö suomalaiset pitää suomalaisuuden ”puhtaana” ja eristäytyä muista kulttuureista? Näitä kysymyksiä tullaan todennäköisesti esittämään aina, sillä kulttuurien muutos ei lopu, ennen kuin kulttuurit loppuvat.

Eino Harjuvaara

Kuvat Mirjami Hyttinen ja Eino Harjuvaara

Takaisin edelliselle sivulle