Kuka ohjaa elämäsi valintoja?

Julkaistu: 10.04.2018 klo 07.14

Kakkoset kirjoittivat äi5-kurssilla esseitä tämän kevään ylioppilasaineista. Seuraavassa esseitä tehtävänannosta "Lue vertauskuvallinen tarina Matkustajat bussissa ja pohdi sen pohjalta, mikä ohjaa sinun elämäsi tärkeitä valintoja".

Kevään esseekoe

Kuva Aliisa Oja

Kiitos kyydistä

Suomen mielenterveysseuran ylläpitämän Oiva-verkkopalvelun julkaisema tarina ”Matkustajat bussissa” käsittelee vertauskuvien avulla siitä, tekeekö ihminen valintansa enemmänkin ajatustensa vai arvojensa pohjalta. Ajatukset ovat ohikiitäviä ja päähänpistot voivat ajaa ihmisiä tekemään valintoja, jotka eivät olekaan aina omien arvojen mukaisia. Yhtä vahvoja ovat tunteet, sillä tietyllä hetkellä halu tehdä jotain voikin hetken päästä tuntua huonolta idealta. Arvot ovat ikään kuin syvemmällä, ja ne kertovat siitä, minkälaisia asioita ja piirteitä ihminen itse arvostaa. Toisille rehellisyys on tärkeää, ja toiset arvostavat rohkeutta kyetä itsenäiseen päätöksentekoon.

Tarina puhuttelee lukijaansa ja käskee ajattelemaan itseään bussikuskina, joka matkan varrelta poimii kyytiin töykeitä matkustajia. Matkustajat määräilevät, huutelevat ja yrittävät saada kuljettajaa muuttamaan suuntaa. Mielestäni nämä töykeät matkustajat voisivat olla vertauskuva epävarmoista ajatuksista tai pelokkaista tunteista. Bussi on mielestäni hyvä vertauskuva, sillä sitä käyttävät matkustajat ja sen kulkemat reitit muuttuvat koko ajan, niin kuin ihmisten ajatukset ja tunteetkin.

Tarinan vaikuttavin kohta on kohta, jossa tarina toteaa häirikkömatkustajien huomaavan, etteivät he voi harhauttaa bussinkuljettajan reittiä millään keinolla, jos kuljettaja jatkaa ajamista haluamaansa suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että on osattava mennä eteenpäin, vaikka omat ajatukset yrittäisivät lannistaa ja saada sinut perääntymään.

Tarina herättää paljon ajatuksia liittyen siihen, minkä pohjalta todella teen oman elämäni tärkeät valinnat. Koen, että ennen olin bussinkuljettaja, joka muutti suuntaa, jos edes vain muutama häirikkömatkustaja niin halusi. Annoin ajatuksieni ja tunteideni ohjailla minua enemmän kuin arvojeni ja pelkäsin muiden mielipiteitä siitä, millaisia asioita pidän itse tärkeänä ja mikä on mielestäni oikein ja mikä väärin.

Nyt voin kuitenkin sanoa, että teen valintoja huomattavasti enemmän omien arvojeni pohjalta. En ole täysin oppinut sulkemaan pääni sisälläni olevia ilkeitä ja lannistavia ajatuksia ja tunteita, jotka sanovat ”Et pysty siihen”, mutta olen siinä selvästi parempi kuin ennen. Arvostan rehellisyyttä ja sitä, että toinen pystyy sanomaan suoraan, vaikka se voisikin satuttaa minua. Bussistani on jäänyt matkustajia pysäkeille, ja samoin itse olen jäänyt jonkun muun kyydistä pääasiassa siksi, etteivät arvomaailmat vain ole kohdanneet.

Muiden mielipiteitä on helppo pelätä, samoin omia. Omaa arvomaailmaa ei pitäisi väkisin yrittää sovittaa yhteen jonkun muun ihmisen arvomaailman kanssa. Jos toimii jonkun toisen ihmisen vuoksi vastoin omia arvojaan, on se mielestäni sama asia kuin itsensä pettäminen. Minulle yksi puhuttelevimmista elämänohjeista onkin Steve Jobsin: ”Aikasi on rajallinen, älä tuhlaa sitä elämällä jonkun toisen elämää.”

Aina töykeiden matkustajien käskyjen kuunteleminen ei ole kuitenkaan huono juttu, sillä joissakin tilanteissa voi se pelastaa tekemästä huonoja päätöksiä. Aikaisemmat negatiiviset kokemukset ovat opettavaisia, minkä vuoksi samankaltaisissa tilanteissa voi osata toimia eri tavoin. Tilanteissa, joissa tietyn päätöksen tekeminen johtaa varmasti huonoihin seurauksiin, on mietittävä, mihin suuntaan bussia ohjaa. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi sellaiset tilanteet, joissa kaverin auttaminen tukisi omia arvoja, mutta samalla apu rikkoisi jotakin sääntöä tai jopa lakia.

Tarinan lausumiin ilkeisiin kommentteihin, joita oman pään sisällä voi esiintyä, on helppo samaistua. Jokainen on joskus ajatellut ”Epäonnistun aina” tai ”En ole riittävän hyvä”. Et voi poistaa ajatuksiasi etkä piilottaa niitä kaappiin. Voit kuitenkin yrittää muuttaa niitä ja ajatella ”En epäonnistu aina” ja ”Olen riittävän hyvä”.

Aliisa Oja

Kuva Aliisa Oja


Koirat haukkuu, bussi kulkee

Elämä on täynnä valintoja. Jokaiseen hetkeen liittyy erilaisia mahdollisuuksia ja jokainen vastaan tuleva tilanne voi päättyä vähintään sadalla eri tavalla. Jos lauantai-iltana nakkikioskilla alkoholisoitunut kalastustarvikemyyjä haastaa kanssasi riitaa, tarjoutuu sinulle laaja arsenaali vaihtoehtoja. Voit esimerkiksi paeta, soittaa poliisin paikalle, esitellä vasenta koukkua, ilmottaa hänet AA-kerhoon, siirtyä hänestä välittämättä tiskille tai vaikka riisuutua ja ryhtyä villisti sambaamaan. Valinta on sinun. Silti ihmiset eivät säännöllisesti päädy tappelemaan keskenään kaupungilla, saatika sitten tanssimaan vaatteitta nakkikioskilla. Tällä tavalla kävisi väistämättä useammin, jos tilanteet etenisivät aina sattumanvaraisesti. Näin ei onneksi ole, vaan yksilön valinnat vaikuttavat kaikkeen ja pienimmätkin asiat voivat johtaa johonkiin todella absurdiin, irrationaaliseen lopputulemaan. Tätä sanotaan perhosefektiksi.

Ihmisen valintoja ohjaa muun muassa menneisyys, arvomaailma, omatunto, itseluottamuksen määrä sekä erilaiset tunteet, kuten pelko, viha, suru, ilo ja innostus. Suomen mielenterveysseuran ylläpitämässä Oiva-verkkopalvelussa julkaistu Matkustajat bussissa -kirjoitus kuvaa yksinkertaisella ja hauskalla tavalla prosessia, jossa yksilö määrittää elämänsä suunnan. Siinä elämää ajatellaan bussina, jonka matkustajina ovat ajatukset ja tunteet. Bussin matkustajat huutavat kuskina kirjoituksessa olevalle ihmiselle itselleen erilaisia käskyjä, kuten ”Laihduta” ja ”Epäonnistut aina”. Kuskin on tällöin päätettävä, kuunteleeko hän matkustajiaan ja vaihtaa kurssiaan, vai pysyykö hän tiukasti omien arvojensa määrittämällä reitillä: ”Mitä haluaisit, että sinun bussisi suuntakyltissä lukisi?”

Omassa trendikkäästi retrohenkisessä, helmenvalkoisessa ja mustavanteisessa bussissani matkustajina ovat ajatukset, tunteet, intohimot, velvoitteet, vastuut, ystävät ja perhe. Näistä rakkaista matkustajista jokainen haluaisi mennä hieman eri suuntaan, jolloin kuskina olen pakotettu etsimään reitin, joka on siedettävä mahdollisimman monen mielestä. Jokaisessa risteyksessä kuulen huutoja, kuten ”Tee koulutehtävät ajoissa”, ”Kirjoita esseen sijasta biisi”, ”Äänitä musiikkia”, ”Mene töihin”, ”Nuku enemmän”, ”Urheile välillä” ja niin edelleen.

Olen omalla kohdallani huomannut, että bussi lähtee hyvin nopeasti jyrkkään alamäkeen, jos tottelee vain yhtä matkustajaa. Silloin nopeus kiihtyy kovaksi ja matka etenee moninkertaisella vauhdilla, mutta loput matkustajat hurjistuvat entisestään ja alkavat käydä vaarallisen aggressiivisiksi. Toisaalta, jos yrittää aina miellyttää jokaista matkustajaa, voi olla ettei kukaan pääse perille asti ja he joutuvat hyppäämään liikkuvasta bussista moottoritien laitaan.

Jos siis elämässä keskittyy kaikella energialla ainoastaan yhteen asiaan, kehittyy siinä todella hyväksi. Samalla kuitenkin uhraa paljon muuta ja mahdollisesti heittää mahdollisuuksia hukkaan. Jos taas yrittää tehdä samaan aikaan liian paljon asioita, on olemassa todellinen mahdollisuus, ettei ei saa vietyä mitään kunnolla loppuun asti. Helpoimmalla taitaa päästä, kun valitsee horisontista kiintopisteen ja ajaa määrätietoisesti sitä kohti. Toki kuskina on hyvä kuulla kaikkien matkustajien mielipiteet, mutta on kuitenkin tärkeää varmistaa, että saavuttaa itse tavoitteensa.

Markus Leukumaa

Takaisin edelliselle sivulle