Meidän Eurooppamme
Julkaistu: 17.11.2011 klo 21.43
Ylitornion nuorisovaltuusto järjesti nuorisovaihdon Italiaan tänä syksynä. Reissua oli suunniteltu jo muutaman vuoden ajan, mutta sen järjestelyt olivat kaatuneet useaan kertaan. Tänä syksynä kuitenkin reissun järjestäminen vihdoin onnistui ja meitä lähti minun lisäkseni Samuli Nikka, Arto Eskola, Pauliina Post, Helga Jakola, Kaisa Kurtti, Jarno Pörhölä ja Emma Rousu sekä Marja-Leena Laitinen ja Sami Kurt kohti Italian lämpöä.
Linja-autossa matkalla kohti Rovaniemen lentokenttää kuulivat viimeisetkin Matti Myöhäiset reissun tarkoituksen: Projektin nimi oli T.O.N.Y eli Theather Opportunities for New Youngs, joka tarkoitti meille lähinnä viikon verran erilaisia teatteri harjoituksia ja viimeisenä iltana huipennukseksi näytös, pääosassa me. Kyllähän se jännitti ja sai aikaan monenlaista reaktiota.
Saapuessamme Roomaan oli meitä vastassa Arci ragazzi –lipun kanssa Paola ja Dino. Paola on Italian porukan ohjaaja ja Dino yksi nuorista. Matka Roomasta Napolin Porticiin oli hieman hiljainen, vaikka yritimme keksiä juteltavaa uuden ystävämme kanssa. Dino sai maistaa suomalaista salmiakkia, ilmeestä päätellen, makuelämys ei ollut ihan sitä mitä hän olisi odottanut.
Porticissa asuimme Fabrik- hostellissa jossa jo ensimmäisenä iltana saimme maistaa Italialaista pitsaa, joka teki meihin luultavasti paremman vaikutuksen kuin salmiakki Dinoon. Italialaisia nuoria olikin useampi Silvia, Filomena, Teresa, Beatrice, Andrea, Dino, Marco, Youba, Donato ja monta muuta. He olivat iältään 14-20 –vuotiaita ja vähintäänkin yhtä jännittyneitä kuin me.
Harva italialaisista nuorista osaa kunnolla englantia. Heille dupataan kaikki, joten he eivät kuule englantia niin paljon kuin me suomalaiset. Muutama heistä osasi kieltä niin hyvin, että tulkkasivat muille nuorille sen, mitä me puhuimme. Mitä tutummaksi porukka tuli, sitä paremmin kieli sujui ja ymmärsimme toisiamme. Matkan aikana me opimme muutaman sanan italiaa ja he taas muutaman sanan suomea. Olipahan joukossa jopa yksi joka aloitti juuri suomen opiskelut yliopistossa!
Italialaiset nuoret ovat kohteliaita ja sosiaalisia. He halailevat paljon ja antavat toisilleen suukkoja. Naurua ei meillä puuttunut, kun koitimme kommunikoida heidän kanssaan. Jokainen heistä yritti puhua englantia parhaansa mukaan ja mitä ei osattu sanoa, näytettiin kyllä käsillä tai selitettiin muuten.
Mieleen reissusta jäi erityisesti ”Lapland night” kun italialaiset saivat maistaa Arton ja Samulin tekemää savuporokeittoa. Keiton menestys oli suuri ja uskonpa, että kun italialaiset pääsevät ensi kesänä Suomeen on se varma valinta menuun.
Italian nuoret odottavatkin jo innolla matkaansa Ylitorniolle, vaikka kerroimmekin heille hieman jo siitä mitä tulema pitää. Kaisan kanssa selitimme, että Ylitorniolla jokainen tuntee tai ainakin tietää toisensa ja että suurin osa kaupoista on rakennettu yhden tien varrelle. Reaktiot olivat ehkä hieman kauhistuneet ja uskon etteivät he tajua eroa Ylitornion ja Napolin välillä ennen kuin sen näkevät.
Reissun aikana sain rohkeutta puhua vierasta kieltä ja tutustuin uusiin ihmisiin. Sain reissusta ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä facebookissa. Eräs ystävistäni opiskelee tällä hetkellä suomea ja on vasta aikoihin lukenut Kalevalan. Kun itse luin Suomen lasten Kalevalan ja tein siitä kirja-arvostelua sain hyviä vinkkejä, ihan Italiasta asti.
Reissusta jäi hyvä fiilis ja uskon, että ensi kesänä italian-porukan tullessa Suomeen teemme heidän reissustaan yhtä ikimuistoisen kuin he tekivät meidän. Ehkäpä minäkin pääsen vielä jonain päivänä matkustamaan takaisin Italiaan tapaamaan ystäviäni ja ehdottomasti syömään italialaista jäätelöä!
Tiina Lipponen
