Mitä jokkis on?

Julkaistu: 22.01.2016 klo 09.18

Äidinkielen 2-kurssilla on harjoiteltu tiedonhakua ja pidetty tiedottavia puheita. Puheissa haasteena oli hyödyntää vähintään kolmea lähdettä ja löytää myös jotain omaa sanottavaa. Puheita pidettiin hiihdosta jääkiekkoon ja jouluperinteistä unen merkitykseen. Monet puheiden aiheet liittyivät opiskelijoiden omiin harrastuksiin, kuten koiriin, kitaransoittoon, lumilautailuun tai kalastukseen. Tässä Linnean jokkiksesta pitämä puhe, joka johdatti kuulijat autourheilun jokamiesluokan kiehtovaan maailmaan.

Jokkis

Aurinko pilkottaa jostain pilvien takaa. On tulossa lämmin kesäpäivä. Kello on kuusi. Tunnen väsymyksen painavan silmiäni umpeen, mutta raahaudun silti tornille ilmoittautumaan kisaan. Kävelen takaisin autolle, jotta saisin syötyä jotain. Vilkaisen kolhuja kokenutta volkkaria ohimennen ja tunnen, kuinka jännitys kouraisee vatsassani. Juon limsaa ja syön sipsipussin pohjalta murusia. Täyttävä aamupala, kuten aina. Kilpailijat alkavat pikkuhiljaa käynnistellä kilpa-autojen moottoreita. Ensimmäiset kuskit hiipivät lähtöviivalle. Valot syttyvät, sitten sammuvat. Silmänräpäyksessä kaikki seitsemän autoa ovat lähtösuoran toisessa päässä. Kisapäivä oli alkanut, ja jännitys ei lähde minusta kirveelläkään.

Tämä tuskin teille paljoakaan avasi asiaa. Harrastus on nimeltään jokkis. Kyseistä autourheilulajia ei harrasteta missään muualla kuin Suomessa. Kisoissa on yleensä takamoottorisia Fiateja ja Volkswagen kuplia. Evk:ssa eli etuveto- ja kardaaniluokassa ajettavat autot ovat Volvoja, Saabeja ja Fordeja. Jokkis on muihin autourheilulajeihin verrattuna halpa. Autojen virittelyä ja rakentelua pidetään kurissa säännöllä, että auto on pakko myydä kilpailun lopuksi, jos siitä tehdään tarjouksia. Autojen kilpailumyyntihinta on 1400 euroa. Kaikki kisaan ilmoittautuneet ovat velvollisia myymään autonsa. Tarjouksia saavat tehdä kuskit ja kaikki ne, jotka omistavat kilpailulisenssin ja JM-tutkinnon. Jokkista saavat alkaa ajamaan 15 vuotta täyttäneet ja JM-tutkinnon käyneet nuoret. Tutkinto on uusittava viiden vuoden välein.

Radat ovat joko sora-asfaltti- tai koko-asfalttiratoja. Talvisin ajetaan jääradoilla. Ylitorniollakin on ollut kisoja Nesteen rannan jäällä. Sieltä minäkin aloitin. Harjoittelin kokonaisen talven päästäkseni ajamaan kilpaa. Kokonaan asfaltoidut radat ovat mielestäni huonoja, tai sitten en vain ole tottunut niihin. Joka ikinen kerta, kun olen isäpuoleni kuplavolkkarilla mennyt katolleen on allani ollut asfalttia ja yleensä kurvi.

Aloitin jokkiksen 15 vuotta täytettyäni. Isäpuoleni alkoi opettamaan minua, miten vaihdetaan vaihteet tarpeeksi nopeaa, kuinka saada täydellinen lähtö ja miten kurveissa on toimittava. Melkein tarpeeksi harjoitelleena koitti ensimmäiset kisat Kemoran moottoriradalla. Kyseiset kisat ovat joka vuosi vapun aikoihin. Aloin jännittää jo viikkoa ennen kisoja. Kisapäivän koittaessa tunsin kuolevani. Jännitys oli ylitsepääsemätön. Kisat ovat vuoden suurimmat. Naisten luokkaa alettiin kuuluttaa. Istuin varikolla huoltoautolla miltei itku kurkussa. Aloin pukea ajopukua ja muita pakollisia varusteita päälleni, kuten niskatuen, kypärän, hanskat ja kengät. Istuin volkkarin ratin taakse ja minut köytettiin kiireessä vöihin. Lähdin ajelemaan kohti lähdönjärjestelyä. Kytkinjalkani tärisi enemmän kuin ikinä. Vihdoin sain mennä lähtöviivalle. Jälleen valot syttyivät, sitten sammuivat. Nostin kytkimen ja painoin kaasun pohjaan. Hetkeen en edes tiennyt mitä teen.

Vaivaiset kaksi vuotta jokkista harrastaneena voin sanoa, etten ole hetkeäkään katunut lajivalintaa. En ole varma olenko outo, mutta ruman ruttuisilla autoilla ajaminen on parasta mitä elämässäni olen kokenut. Kolhut ja kolot autossa kaunistavat sitä entisestään. Se antaa jonkinlaista turvan tunnetta. Ja mitäpä sitä turhia kaasujalkaa säästelemään, kun kolhuja löytyy jo entuudestaan?

Lähteet: wikipedia
jokkis.net
jokkisrace.net

Kuva Mirjami Hyttinen

Takaisin edelliselle sivulle