Mukava ulkoiluaamupäivä!

Julkaistu: 12.04.2017 klo 14.40

Opiskelijakunnan hallitus oli ohjaajansa Markus Pessan johdolla järjestänyt liikunta-aamupäivän. Aamulla noustiin Ainiovaaran laavulle. Seuraavassa välähdyksiä aamupäivästä kakkosten kuvaamana.

- Laskimme pulkalla kilpaa, ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Raitista ulkoilmaa oli kiva hengittää ja tuli mukava mieli.

-Tänään vietimme opiskelijakunnan järjestämää liikuntapäivää. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon väkeä saapui paikalle. Laavulle päästyämme meillä oli muutamia aktiviteetteja, joihin saatiin mahtavan paljon porukkaa mukaan. Enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Ilo valtasi taas mieleni. Päivän kohokohta oli ehdottomasti mäenlaskuviestin voitto, josta joukkueemme sai perinteiseen tapaan ruhtinaallisen palkinnon.

- Kun lähdimme laavulta porukalla alaspäin latua pitkin koululle, niin voisin jopa sanoa, että olin lähellä jotakin todella pahaa kolaria, sillä ladut olivat niin jäässä, että mutkissa ei pystynyt kääntymään, joten puu oli lähempänä kuin uskoinkaan. Onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä, mutta käteen kuitenkin sattuu aika paljon. Toivottavasti se lähtee yhtä nopeaa pois, kun tulikin.

-Paras hetki oli kun olimme lähdössä ja laskimme alas, sillä silloin sain parhaat vauhdit. Tuli niin kovat vauhdit, että korvissa humisi ja kasvoihin lensi lunta.

- Välillä pysähdyn kääntyäkseni katsomaan takanani aukeavaa kaunista näköalaa: ilma on selkeä, ja niin Ylitornio kuin Ruotsin puolikin näkyy komeana silmien alla. Pian laavu jo häämöttääkin monien mäntyjen takaa. Ilmassa leijuu savun tuoksu, ja korviini kantautuu musiikkia ja ihmisen ääniä laavun suunnalta.

- Kisasimme liikuntapäivän aikana muutamassa kisassa, joista yksi oli viesti neljän hengen joukkueissa. Jokainen laski vuorollaan mäen alas, kiipesi ylös ja lähetti seuraavan matkaan. Oli hauskaa viilettää mäkeä alas ja juosta sitten mahdollisimman nopeasti ylös samalla kun muut kannustivat kovalla äänellä. Aurinko paistoi ja keli oli loistava. Kaikilla oli hauskaa ja ilmapiiri oli todella hyvä.

- Lähdimme Matin kanssa porukan hännillä kävelemään lumikengät jaloissamme kohti Ainiovaarassa sijaitsevaa laavua. Matti paahtoi ylämäkeen kovaa vauhtia. Suuntasimme suoraan ylös kulkematta latuja pitkin ja olimmekin perillä ensimmäisenä porukasta. Aikaisemmin matkaan lähtenyt Mirjamikin löysi paikalle samaan aikaan äänekkäiden nuotiomestareiden ansiosta.

- Kävellessämme raikkaassa säässä hiki virtasi ohimoa pitkin. Kuuma helpotti kun sain vedettyä takin pois päältä ja viileä ilma pääsi viilentämään ihoa. Pilvien väistyessä nousu-urakan kruunasi upea auringonpaiste, joka kimmelsi lumen pintaan samaan aikaan, kun katselimme kaunista jokivartta laavun katolta.

- Kun lähdimme laavulta ilma oli jo aika viileä. Aurinko oli mennyt pilveen ja varpaani olivat ihan jäässä. Tuli aamulla tehtyä huono kenkävalinta ja sukkani olivat litimärät. Alkoi myös palella. Alas tullessamme laskin matkan. Maisemat olivat kauniit ja vauhtini kasvoi välillä liiankin suureksi. Isossa mäessä tipuin laskuvälineeni kyydistä ja raahauduin muutaman metrin. Kasvoni olivat ihan lumessa. Se tuntui hyytävältä.

- Takaisin lähtiessä oli jo alkanut laiskuus painaa. Seistessä oli tullut kylmä, lihakset olivat väsyneet ja aurinko alkoi sattua silmiin. Lopulta päätimme Kempsun (Emma Kemppainen) kanssa istua pulkkaan ja laskea alas. Lumi pöllysi, kun yritimme ohjata alaspäin syöksyvää pulkkaa. Muutamaan otteeseen jouduimme nousemaan ylös ja kävelemään muutaman metrin, mutta pian saimme taas istua punaiseen paholaiseemme kera kolmien lumikenkien.

- Kiipeäminen laavulle on raskasta. Luminen ylämäki upottaa askeleen alla mutta kolisevat lumikengät jalassa helpottavat askelta. Lumi narskuu askel askeleelta ja hengitys kiihtyy samalla. Ilma on viileä ja raikas. Aurinko kimmeltää hangella ja saa hymyn nousemaan huulille.

- Haistan savun, jonka tuuli puhaltaa minua kohti. Tiedän sen tarttuvan vaatteisiini. Tunnen myös kylmän sormissani, mutta onneksi nuotio lämmittää. Luonnon hiljaisuutta järkyttää musiikki, puhe ja huuto jonkun laskiessa mäkeä.

- Aurinko kutittelee poskillani, ja jokunen talitiainen huutelee jossain männyn oksien suojissa. Lintujen visertelyä on vaikea kuulla ja pitää höristää korviaan kunnolla, jotta kuulee naurun ja puheen läpi edes ripauksen pörröisistä otuksista. Lumi narskuu kenkieni alla, kun liikahdan ja vaihdan painoani jalalta toiselle.

- Seuraan, kuinka ystävät ja luokkatoverit keskustelevat keskenään. Heillä näyttää olevan hauskaa, mutta niin on minullakin. Ykkösluokkalaiset soittavat englanninkielistä räppiä ja räppäävät mukana. Muutama makkara ritisee nuotiossa samalla, kun savun katku leijailee sieraimiini. Opettajien pieni joukko naureskelee sairaan näköiselle soijanakille ja pari oppilasta liittyy mukaan naureskeluun. Kaikki vaikuttavat viihtyvän mainiosti.

- Istun laavussa nuotion vieressä paistaen makkaraa. Yhtäkkiä tuuli vaihtaa suuntaansa, savun kitkerä haju tunkeutuu nenääni ja silmiä kirvelee. Nuotio lämmittää kylmiä käsiäni ihanasti. Musiikki soi. Hieman kylmäksi jäänyt makkara maistuu hyvälle tämän nälkäisen pulkkailijan mielestä. Puuttuu vain pillimehu.

- Ainiovaarassa ollessa tehtiin eri juttuja, esim. köydenvetoa ja viestiä pulkilla ja muilla "patjoilla". Siellä paistettiin mm. makkaroita ja nugetteja. Minusta hauskinta oli kattoa, kun siellä laskettiin mäkeä viestiä pelatessa.

- Kaikki kannustivat ympärillä ja hurrasivat mäen laskijoille ja mäkeä ylös juokseville. Kun tuli oma vuoroni lähteä viilettämään mäkeä alas, tunsin itseni vapaaksi ja iloiseksi. Mäen juokseminen ylös oli aika lailla raskaampaa kuin laskeminen, mutta kannustushuudot saivat hymyn huulille.

- Aurinkoisessa, raikkaassa säässä kävelimme Ainiovaaran ylälaavulle. Paistoimme makkarat ja oppilaskunnan hallituksen jäsenet olivat keksineet hauskoja kilpailuja. Oli mukava ulkoiluaamupäivä!

Kiitos mukavasta liikuntapäivästä!

Kuvat Mirjami Hyttinen

Takaisin edelliselle sivulle