Skype-keskustelu pellolaisten kanssa avartava kokemus
Julkaistu: 12.01.2012 klo 20.00
Ykköset olivat yhteydessä Pellon lukion opiskelijoihin skypen välityksellä. Äidinkielen kakkoskurssi oli langoilla opettajansa Terhi Hammaren johdolla. Kummassakin lukiossa kurssilaiset oli jaettu kymmeneen ryhmään. Kaikki olivat lukeneet käsiteltävät kymmenen novellia, ja kukin ryhmä keskusteli omasta novellistaan. Keskustelut onnistuivat mainiosti, sillä jokaisessa keskustelussa kaikki käyttivät puheenvuoroja. Internet-yhteyskin toimi hyvin, melko lailla pätkimättä.
Keskusteltavat novellit olivat Aumaston novelli Krokotiili, Pekkasen Kotiinpaluu, Järvelän Minulla ei ole sädekehää, Jotunin Matami Röhelin, Takalan Muotit, Liksomin Tyhjän tien paratiisit, Sariolan Koira, Haanpään Pyöräurheilija Saikansalo, Alasalmen Me ja ne sekä Branderin Häpeä. Novellien teemat käsittelivät muun muassa parisuhdetta, kasvatusta, perheen keskistä viestintää, väkivaltaa ja rasismia.
Seuraavassa opiskelijoiden havaintoja siitä, mitä skypekeskustelut opettivat ja millaiselta tuntui kommunikoida ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa.
Mitä opin skype-keskusteluista?
-Pitää kuunnella mitä muilla on sanottavaa ja että kun sanoo jotain, toinenkin luultavasti jatkaa siitä.
- Ei kannata antaa toisen puhua koko aikaa.
-Opin, että keskustelua ei kannata opetella etukäteen. Ensin keskustelu jännitti. Ihmisille oli helppo puhua ja meidän keskustelun aikana ei tullut pahemmin hiljaisia hetkiä. Skype-keskusteluja vois olla enemmän :)
-Kannattaa kuunnella, mitä toinen sanoo. Olisi pitänyt olla rennompi ja jutella kuin vanhalle tutulle. Nyt jännitys haittasi keskustelua. Oli vaikea puhua oudoille, mutta oli silti hyvä kokemus.
-On tärkeä kuunnella, mitä toinen sanoo. Skype-keskustelu oli ihan kiva.
-Oli mukava huomata, että kaikki osallistuivat jollain tapaa keskusteluun. Oli mielenkiintoista kuunnella, miten muut ihmiset olivat tulkinneet ja mitä mieltä he olivat novellista. Hämmästyin, miten eri tavalla kyseisiä novelleja voi tulkita. Olihan se aluksi piinaava tilanne ja hieman jännittikin. Oli hauska, uusi ja opettava tilanne.
-Videokeskustelu jännitti minua hieman, mutta tilanne ei ollut niin paha kuin odotin. Keskustelu sujui paremmin kuin odotin ja vieraille ihmisille puhuminen ei tuntunut niin hankalalta. Opin, ettei tarvitse jännittää niin paljoa ja sen, että muut on hyvä ottaa huomioon keskustellessa (ryhmäläiset ja vastakeskustelijat).
- En hirveästi oppinut mitään, mutta tämäntapaiset keskustelut kehittää paljon. Ajatus Skype-keskustelusta oli paljon pahempi kuin mitä se todellisuudessa oli. Piti vain olla kameran edessä ja saada aikaan keskustelua novellista. Ei sen hirveämpää. Aluksi keskustelu oli melko tönkköä, mutta parani/ helpottui loppua kohti.
- Jännittävä kokemus … En oppinut uutta.
-Opin olemaan hiljaa toisten esitysten aikana.
-Voisi olla useamminkin, saa uusia näkemyksiä eri asioihin, Ensin jännitti, mutta se katosi keskustelun alettua. Lisää yhteistyötä voisi olla, asioihin tulee eri näkemyksiä. Oma keskustelutilanne sujui hyvin ja ryhmä toimi hyvin.
- Keskustelu oli ihan mukava kokemus. Oli hermostuttavaa olla ensimmäinen ryhmä, mutta hyvin se meni loppujen lopuksi. Keskustellessa on tärkeää olla avoin ja kohtelias.
-Minun mielestäni tämä oli tosi kiva, sai nähdä kavereita web-kameran kautta. Lisää tällaisia! Keskustelusta opin, että kannattaa olla oma itsensä ja rohkea, käyttää ääntä ja olla rehti. Oli mukava jutella puolituntemattomien kanssa novelleista, ja se oli helppoa.
-Avartava kokemus.
- Mitä enemmän keskusteluja, sitä helpommaksi keskustelu muuttuu. Yhdestä tekstistä voi saada monta mielipidettä. keskustelu tuntui todella etäiseltä. se alkoi aika ankeasti ja välillä ei ymmärretty toisia. Ongelma ei ollut vieras ihminen, vaan että keskustelunaihe ei ollut tuttu.
- Keskustelu opetti, että tuntemattomienkin ihmisten kanssa saa hyvän keskustelun aikaan. Yhteistyö on tärkeää, jotta tietää voivansa luottaa toisiin.
- Alussa keskustelu oli vain kysymysten kysymistä ja vähän keskustelua, loppua kohti alkoi tulla enemmän keskustelua. Kameran edessä oli rentoa ja uskon, että helpompaa myös siksi. En pelkää esiintyä eikä minua juurikaan jännittänyt. Keskustelu oli helpompaa, kun täydensi toisten vastausta kysymyksiin ja pohti yhdessä vaikeita kohtia, joita ei niin hyvin ymmärtänyt. Opin kuuntelemaan muiden vastauksia ja täydentämään niitä. Opin myös kysymään kysymyksiä päästäni (en lukenut paperilta), kun toiset kysyivät jotain ja jos asioita jäi epäselväksi. Pidin keskustelusta ja joskus voisi ottaa tällaisia uudelleen. Mitä enemmän keskusteli, sitä helpommaksi se kävi.
- Omassa ryhmässäni keskustelu jaettiin osiin mahdollisimman tasaisesti. Näin joutui kysyessä ja vastatessa miettimään, mitä sanoa. keskustelu oli sujuvaa ja oli suhteellisen helppoa puhua vieraille, vaikka jännittikin.
- Opin objektiivisen hän-kertojan. Vuorovaikutus kasvoi ja keskustelu parantui alusta loppua kohden todella paljon. Puhuminen kameran välityksellä on helppoa, olen tottunut siihen. Meidän ryhmämme yhteistyö oli hyvä, kaikki saivat puheenvuoron.
- Objektiivinen hän-kertoja oli uusia asia. Skype oli ok. Mukava, vaihtelua.
-Keskustelu oli hyvä, sillä pellolaisten mielipiteet olivat hiukan erilaisia ja heidän mielipiteittensä myötä novelleja ymmärsi paremmin. Voisi järjestää useammin. keskustelu oli sujuvaa ja helppoa. Vähän jännitti, mutta jännitys meni ohi.
-Mukavampi kuin normaali tunti. Oppi novelleista enemmän. Yhteistyö sujui hyvin näin suurella ryhmällä. Omasta mielestäni oli helppoa keskustella videopuhelulla.
-Objektiivinen hän-kertoja oli uusi asia. Helpompi ja mukavampi puhua kuin kirjoittaa. Pitää puhua vuorotellen eikä saa puhua toisten päälle.
-Objektiivinen hän-kertoja. Keskustelutilanteessa oppii tuntemaan uusia ihmisiä. Yhteistyö pellolaisten kanssa sujui hyvin. Skype keskustelu oliu jo ennestään tuttua, joten sitä ei tarvinnut jännittää.
-Toisilla voi olla hyvinkin poikkeavia mielipiteitä verrattuna omaan tulkintaan. Hyvä idea käydä läpi näitä teemoja, symboleja yms. Kameran takana on hassu olla. Vaikka oli ajatellut jo valmiiksi mitä sanoo, ei niitä enää keskusteluvaiheessa muistanut.
-Objektiivinen hän-kertoja. Jännitti, jäätymisen tunne. Oli helppo puhua.
-Oli ihan mukava homma, näki muita ihmisiä. Siinä oppii, ettei tarvitse jännittää puhumista tai esiintymistä oudoille ihmisille. Sujui hyvin meidän osaltamme, puhuimme kaikki jotain.
- Ennakkoluuloista huolimatta kokemus oli mielenkiintoinen ja positiivinen. Opin uusia termejä ja kuulin täysin uudenlaisia näkökantoja novelliin. Ihmisille on niin erilaisia mielipiteitä ja tulkintoja, vaikka teksti on lyhytkin. Kameran edessä oleminen ei jännittänyt oikeastaan lainkaan, ja keskustelu omassa ryhmässäni sujui mielestäni sulavasti ja hyvin. Kameran kautta puhuminen elektroniikkasukupolvelle tuskin on mitään täysin uutta ja vierasta.
Kiitos Pellon lukiolaisille ja Terhille yhteistyöstä!
Kuvat ja teksti Mirjami Hyttinen
