Tarkkailussa uutistarjonta
Julkaistu: 02.11.2011 klo 19.35
Äi4-kurssilla kakkoset tarkkailivat mediaa viikon ajan ja kirjoittivat ajankohtaisen uutistarjonnan herättämiä ajatuksia mediapäiväkirjaansa. Ohessa poimintoja mediapäiväkirjojen havainnoista ja pohdinnoista.
Jutta Vaaraniemi esittelee tehtävänantoa näin: - Olen viikon 40 aikana seurannut tiiviisti mediaa. Seuraan yleensäkin päivittäin median liikkeitä, mutta tällä kyseisellä viikolla olin kriittisempi sen suhteen. Luin erilaisia juttuja kuin yleensä luen ja pohdin, miten asiat vaikuttivat minuun ja miltä minusta tuntui mediaa seuratessani. Olen lukenut sanoma- ja aikakauslehtiä, seurannut mediaa Internetissä, katsonut televisiosta uutisia ja yhden ajankohtaisohjelmankin.
Sara Välimaa kirjoittaa: - Tiivistettynä uutisissa puhutaan siis politiikasta, ulkomaailmasta, säästä, taloudesta, kulttuurista ja urheilusta. Viikon aikana tuli huomattua, että uutisissa puhutaan paljon Kreikan ja Itämeren tilanteesta. Uutiset ovat siis ajankohtaisia. Harvoin puhutaan historiasta, paitsi joskus uutinen voi tietenkin jotenkin liittyä siihen. Uutisissa puhutaan myös vakavista asioista, kuten sodista ja pankkikriiseistä. Esimerkiksi uutinen, että harrastuksilla on kovat hinnat, on niin ajankohtainen uutinen kuin olla ja voi. Muun muassa ratsastus maksaa kuukaudessa 100- 400 euroa. Vanhempien on siis hyvä tietää, mihin rahansa käyttävät, mutta he ajattelevat samalla kuitenkin lapsensa etua.
Kuvaa voidaan käyttää monella tavoin. Jutun kuvituksena oleva kuva ei aina ole aidosta tilanteesta vaan voi olla hyvinkin lavastettu.
Mervi Rousu kertoo: - Seurasin uutisia tiiviisti koko viime viikon ajan monien eri medioiden välityksellä. Uutiset olivat pääasiassa ikäviä, niistä toiset olivat liikuttavampia kuin toiset. Vaikka iloisistakin asioista uutisoitiin kuten lottovoitosta, ne eivät saaneet yhtä paljon huomiota, eivätkä osittain siksi jääneet yhtä tehokkaasti mieleen, vaikka niitäkin viikkoon varmasti mahtui. - -
Kaulinrannan koulun kierrätyspiste ei juurikaan eroa kaatopaikasta. Lukutaito on ilmeisesti päässyt unohtumaan monilta ”kierrättäjiltä”, sillä ei ole tavatonta löytää pulloja paperinkeräysastiasta. Huolestuttavinta tässä kuitenkin on pisteen sijainti, joka on ala-asteikäisten koulun pihapiiri. Kuten tiedetään lapset oppivat aikuisten esimerkistä ja heillä on tapana matkia itseään vanhempia. Ihmisten valikoiva välinpitämättömyys kummastuttaa minua. Heillä on aikaa viedä jätteensä ekopisteeseen, mutta ei lajitella niitä.
- Uutisia oli tosiaan laidasta laitaan, mutta puoletkaan niistä eivät jää normaalioloissa mieleen. Meille on kehittynyt eräänlainen suodatin, jolla rekisteröimme kaikista uutisista vain ne järkyttävimmät ja liikuttavimmat. Yleensä kaikki muut menevät meiltä usein vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Uutisten tarjoajissa on eroja
Eräs kakkosen opiskelija kertoo havaintojaan näin: - Seurasin viikon aikana sekä Ylen, Nelosen että MTV3:n uutisia. Hämmästyin siitä, että uutiset erosivat melko paljon toisistaan. Ylen uutiset painottuivat politiikkaan, kun taas Nelosella samat aiheet käsiteltiin hyvin lyhyesti. Ylellä uutiset olivat myös vähän vaikeampia ymmärtää, sillä en esimerkiksi tiennyt kaikkia niissä käytettyjä sanoja. Toisaalta Ylen uutiset olivat kattavimmat niin politiikasta, taloudesta, urheilusta kuin kulttuuristakin. Nelosella mukana oli vähän vähemmän tärkeitäkin uutisia, kuten pituuskasvusta, josta muilla kanavilla ei mainittu mitään.
- Pari vuotta sitten, kun Facebook ”valtasi” Suomen, liityin siihen itsekin. Se tarjoaa helpon yhteydenpitovälineen, viihdettä sekä vaikuttamisen ja ajan tasalla pysymisen välineen. Joku voi esimerkiksi ”suositella” jotain uutista, jolloin linkkiä napauttamalla pääsee lukemaan kyseisen uutisen. Suurin osa päivityksistä on kuitenkin jotain ihan muuta.
Viime viikkoina olen alkanut miettiä jopa Facebookista lähtemistä. Muutama tuttuni on tehnyt niin. Yksi syistä on jatkuvat uudistukset, jotka tekevät mielestäni sivustosta vain sekavamman, mutta toinen syy on vasta selvinnyt julkisuudessa. Ilmeisesti eri viestimien mukaan Facebook seuraa käyttäjiensä liikkeitä verkossa silloinkin, kun nämä eivät ole kirjautuneena sivustolle. Se rajoittaa yksityisyyttä mutta vielä enemmän minua mietityttää, mihin kaikki se tieto ihmisten liikkeistä internetissä päätyy ja kuka niihin tietoihin pääsee käsiksi. Olisi hyvä, jos tällaiset asiat selviäisivät nopeasti ja että niistä puhuttaisiin enemmän mediassa. Ehkäpä nyt aletaan tutkia myös muuta sosiaalista mediaa tarkemmin, sillä ei Facebook luultavasti ole ainoa epäilyksen aihe. Vaikka mistään vakavasta ei olisikaan kyse, Facebookin jatkuva negatiivinen uutisointi kitkee epäilyksen siemenen käyttäjiinsä.
Sen lisäksi, että media tarjoaa paljon tärkeää tietoa ja ajankohtaisia uutisia, antaa se myös vastapainoa arkeen viihteen avulla. Kukapa ei olisi rentoutunut tv-sarjaa katsomalla, aikakauslehteä lukemalla ja selailemalla Internetissä vähemmän asiapainotteisempia juttuja. Ainakin itse seuraan epäsäännöllisesti muutamaa tv-sarjaa ja joskus niiden ääreen saattaa unohtua pitemmäksikin aikaa. Toisaalta niissä vilahtelee usein huomaamatta ajankohtaisia asioita. Esimerkiksi joidenkin sarjojen huomaamaton tarkoitus voi viihteen ohella olla vaikkapa suvaitsevaisuuden lisääminen, rasismin vastaisuus tai stereotypioiden murtaminen. Jotkut tosi-tv-ohjelmat saattavat myös kertoa jonkun alan ammattilaisten arjesta, kuten matkaoppaista, sairaalan työntekijöistä ja kiinteistönvälittäjistä. Niistä voi muun muassa olla nuorille apua ammatinvalinnassa. Kaikki viihde ei siis mielestäni ole ”aivot narikkaan”-tarkoituksesta huolimatta täysin hyödytöntä.
Internet on tärkeä väline opiskelijan arkipäivässä.
Kielteiset uutiset myyvät - miksi?
Sanna Hallikainen toteaa: - Olen huomannut kuluneen viikon aikana, että useimmat uutiset ovat hyvin negatiivisia. Koko viikon etusivuilla ovat koreilleet seksistiset ja väkivaltaiset otsikot, jotka eivät luo hyvää mielikuvaa. Itselle ensimmäisenä pyörähtää mieleen, että maailma ei voi olla hyvä paikka näitä lukiessa.
- Itse asiassa en edes halua seurata mediaa tiiviisti, sillä se tuo minulle hyvin huonon olon. Se saa pelkäämään jopa omaa kotikylää, sillä koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi ja missä. Lyhyellä aikavälillä on saanut lukea niin monta kamalaa nuorille tapahtunutta asiaa, ettei itse pian edes halua liikkua ulkona. Pidän itseni siis irti mediasta, jotten ala liian vainoharhaiseksi. Siksi en edes halua, että televisio näkyy luonani. Tiedän myös, että koulunkäyntini kärsisi siitä, sillä katsoisin sarjoja, joita alkaisin seurata vakituisesti, eikä tehtävieni tekemisestä tulisi enää mitään.
Saana Tolonen arvioi: - Monesti, kun aukaisee television ja sattuu tulemaan uutiset, on siellä olevat asiat todella negatiivisia asioita. Aina jossakin päin maailmaa soditaan, jossakin on joku tehnyt itsemurhapommi-iskun tai luonnonkatastrofit jylläävät. Monesti mukavat, positiiviset uutiset jäävät vähemmälle huomiolle kuin negatiiviset. Itse olen miettinyt, että miksi on niin, sillä paljon mukavampi mieli jää siitä, että näkee jotain positiivista, mukavaa tai hellyttävää kuin, jos televisiosta tulee paljon negatiivista. Silloin, kun Norjassa oli päässyt liikkeelle se mies, joka ilman omantunnon tuskia tappoi monia kymmeniä ihmisiä, media riepotteli juttua joka puolella. Kaikki lehdet, televisiokanavat, radio ja netti suolsivat ulos tuosta tapahtuneesta, ja kauan. Itselleni tuli varsinkin alussa todella ahdistunut olo. Olin samalla surullinen monien puolesta, mutta samalla todella ahdistunut siitä kaikesta, sillä sitä käsiteltiin ja käsiteltiin.
- Tämä median seurantatehtävä oli aivan hyvä, sillä huomasin, etten juurikaan tiedä asioista, jotka pyörivät esillä. Jouduin käsittelemään Kreikan vakuusasioita mielessäni ja siksi nyt tiedän suurin piirtein mitä se tarkoittaa. Kuitenkin pidän siitä, ettei aina tarvitse olla tietoinen koko maailman asioista, mitä kukin Erkki ja Joonas tekevät. Tärkeää on se, missä sinä elät ja mitä teet itse. Toki on tärkeää tietää ainakin suurpiirteisesti mitä maailmalla tapahtuu. Tarkoitan, ettei aivan kaikki mitä media kertoo, ole meille elintärkeää tietoa. En seuraa jokapäiväisesti mediaa, varsinkaan tiedottavaa mediaa. Mietinkin, että pitäisi seurata sitä ainakin silloin tällöin, sillä siitä on hyötyä.
Kuvat ja tekstien koonti Mirjami Hyttinen
