Teatteriesitys "Veljet keskenään" myönteinen teatterikokemus

Julkaistu: 19.04.2018 klo 14.46

Rovaniemen alueteatteri vieraili Ylitorniolla ajankohtaisella Esko Janhusen käsikirjoittamalla ja Eljas Liinamaan ohjaamalla "Veljet keskenään" -esityksellä. Ylitornion kulttuuritoimen ja Airi Ojaniemen stipendirahaston ansiosta Äi6-kurssilaiset pääsivät seuraamaan teatterivierailua auditorioon. Sydämellinen kiitos tästä!

Rovaniemen alueteatteri on kiertueella esityksen Veljet keskenään kanssa.

Aleksit saapuivat ajoissa paikalle odottelemaan muiden saapumista ja esityksen alkamista. Seuraavassa on opiskelijoiden kommentteja esityksestä.

  • Olin alun perin hieman ennakkoluuloinen teatteriesitystä kohtaan, sillä aiemmat teatterikokemukseni ovat olleet tylsistyttäviä. Esitys yllätti positiivisesti! Koko ajan jaksoi keskittyä lavalla tapahtuviin asioihin, varsinkin värien ja äänensävyjen muuttumisen vuoksi.
  • Esityksen tarina oli hauska, koskettava ja jännittävä. Se liittyi Suomen historiaan sisällissodasta vuoden 1952 kesäolympialaisiin, ja olin yllättynyt, kuinka paljon itsekin muistin historian kursseilta.
  • Näyttelijöitä oli vain kaksi lavalla, ja he olivat koko ajan ns. äänessä. Kumpikin heistä oli todella hyviä näyttelijöitä ja he ’’myivät’’ tarinan täydellisesti. Itse pidin enemmän Pöyköstä, sillä hänen tarinansa oli mielestäni koskettavampi: Hän kuoli ennen kuin hänen elämänsä oli edes ehtinyt alkaa. Toisaalta, Ruikka menetti isänsä, ystävänsä sekä kauppansa. Ruikka myös toistuvasti valitsi ystävänsä puolen, vaikka toisin olisi voinut heidän taustoistaan päätellä.
  • Mielestäni esityksen viesti oli se, että aina ei tarvitse valita puolia. Esityksen loppupuolella Ruikkaa syytettiin maanpetoksesta, vaikka hänen päämotiivinsa oli vain säästää mahdollisimman monta ihmishenkeä, välittämättä heidän aatteistaan.
  • Minulla oli aluksi melko paljon ennakkoluuloja näytelmää kohtaan. En ole ennen käynyt katsomassa teatteria. Näytelmä kuitenkin mursi ennakkoluuloni. Esitys oli kiinnostava. Pidin siitä, kun näyttelijät osasivat tosissaan eläytyä rooliinsa ja siitä, kuinka suunnitellusti musiikit ja valot täydensivät esitystä. En osaa sanoa, mitä näytelmässä oltaisiin voitu tehdä toisin.

  • Esitys herätti hieman haikeita ajatuksia, sillä ystävysten ilo ja onni muuttui sodan myötä epäonneksi. Heidän tulevaisuus näytti varsinkin Pöykön kannalta kirkkaalta, mutta kapina tuhosi hänen unelmansa. Pidin esityksessä siitä, että henkilöt pystyivät myös läpi kuoleman pitämään ystävyydestään kiinni.
  • Mielestäni esitys oli hyvä, eikä siinä ollut mitään muutettavaa, mutta jos jotakin täytyisi muuttaa, niin se olisi yhtäkkinen lopetus. Jotenkin se viimeinen silaus jäi puuttumaan. Näyttelijät ovat tietenkin ammattilaisia ja osasivat hyvin eläytyä rooleihinsa. Pidin enemmän Ruikasta, sillä hän ei porvarinakaan pelännyt käydä Suomen virkavaltaa vastaan. Mielestäni esityksen viesti oli se, että jos ystävyys on tarpeeksi kestävä, niin se kestää läpi elämän ja kuoleman.
  • Pidin teatteriesityksestä, vaikken ole tottunut katsomaan esityksiä, joissa olisi vain kaksi esiintyjää. Pidin siitä, että näytelmä kuvasi sisällissotaa monesta näkökulmasta. Kaverusten vastakkainasettelu sisällissodan repimässä maassa loi vahvan tunnelman koko näytelmälle.
  • Pidin enemmän Pöyköstä, sillä mielestäni hän oli tarinan uhrin. Köyhästä työläisen perheestä oleva poika, joka epätoivossaan pyrkii auttamaan ja vaikuttamaan, vaikka se merkitsisi kuolemaa. Kuitenkin myös Ruikka toi näytelmään mielenkiintoisen näkökulman, joka ei välttämättä ollut valkoinen tai punainen. Mielestäni näytelmän viesti oli, että miesten ystävyys ja veljeys nousee aatteiden ja sisällissodan ylle.

  • Uskon, että tässä esityksessä näytteleminen on vaatinut paljon näyttelijältä. Heidän roolit vaihtuivat useaan kertaan esityksen aikana, esimerkiksi ensin mies esitti puuta ja pian sen jälkeen hän oli tavallinen porvariperheen lapsi.
  • Pidin enemmän Ruikasta. Ruikka oli suorasanaisempi ja enemmän niin sanotusti toiminnan mies. Hän ajoi aatteen etuja takaa, jotta työväellä olisi parempi elää tässä maailmassa. Lopulta Ruikka menehtyi. Hänen kohtalonsa herätti minussa sääliä.
  • Esityksen päähenkilöt olivat parhaita ystäviä. He kuitenkin kuuluivat täysin erilaisten aatteiden kannattajien joukkoihin. Minun mielestäni esityksen viesti oli se, että myös parhaat ystävät voivat kannattaa eri aatteita ja ajatella täysin ero tavoin asioista.
  • Teatteri oli kaikin puolin hyvä ja voisin vaikka käynyt uudestaan. Näyttelijät olivat mielestäni todella hyviä ja pidin ehkä enemmän tästä Ruikasta, koska hän oli hauska. Ja viestistä en ole varma mutta Suomen sisällissotahan siinä oli.
  • Teatteriesitys oli aivan mukava ja antoi kuvan sisällissodasta oikeastaan enimmäkseen punaisten näkökulmasta. Pidin siitä, miten näyttelijät puhuivat murteilla ja olivat aika ajoittain erittäin dramaattisia ilmeillään ja äänillään. Olisin ehkä toivonut esitykseen pari näyttelijää lisää, mutta toisaalta esityksen nimi oli Veljet keskenään, jolloin päähuomio tulisi olla näissä ”veljissä”. Pidin Pöykön hahmosta enemmän, sillä hahmon luonne ja tarina kehittyivät enemmän, verrattuna Ruikkaan. Viestinä voisi olla esimerkiksi ”aatteet eivät rajoita ystävyyttä”.
  • Veljet keskenään -teatteriesitys sisälsi hauskoja sekä surullisiakin kohtauksia. Teatteri selkeytti sitä, minkälaista elämää on eletty sodan aikana. Pidin eniten kohdista, joissa esittäjät saivat yleisön nauramaan. Esitys olisi kuitenkin voinut olla hieman selkeämpi, sillä aina ei meinannut pysyä perässä. Näyttelijöistä enemmän pidin Hannes Ruikasta, joka oli oikein mahtava ja rempseä persoona. Esityksen viesti oli tuoda esiin elämää silloin, kun Suomessa vallitsi sota.

Kiitos koskettavasta esityksestä!

Kuvat Mirjami Hyttinen

Takaisin edelliselle sivulle