Austin to Boston - elokuva-arviointeja musiikin kurssilta

Julkaistu: 03.11.2016 klo 14.37

MU2 opiskelijoiden arvioita musiikkielokuvasta Austin to Boston

Katsoimme dokumenttielokuvan Austin to Boston musiikin tunnilla. Se kertoi muusikoista, jotka ajoivat vanhoilla volkkareillaan USAn läpi esiintyen eri paikoissa. Itse en pitänyt elokuvasta kovin paljon, sillä se oli tylsä. Elokuvan musiikki ei myöskään ollut ihan tyylistäni. Muusikon elämä vaikutti aika rankalta. Tämä oli mielestäni aika erilainen ohjelma verrattuna moniin muihin hyvin kaupallisiin ohjelmiin ja kertoi kiertue-elämästä aika todenmukaisesti.

Suurimmassa osaa laulukilpailuja, kuten x-factorissa, pelkällä äänellä ei pärjää, vaan lisäksi tarvii näkyvän persoonan. Esimerkiksi Honey G pärjää iso-Britannian x-factorissa, vaikka on räppäri, sen takia että on hauska. Suurin osa television musiikkiohjelmista on kilpailullisia. Muistamistani ohjelmista vain Vain Elämää on ohjelma, jossa ei ole kilpailuelementtiä.

Kaisa Salminen

Katsoimme dokumentin Austin to Boston. Se kertoi siitä, kuinka nuoret lähtivät Briteistä Yhdysvaltoihin busseilla keikkailemaan. Tie arvostetuksi muusikoksi vaatii paljon työtä varsinkin, jos rahaa ei ole kuin Kroisoksella esim. itsensä mainostamiseen. Monet musiikkiohjelmat ovat hyvin kaupallisia (esim. Tähdet Tähdet ja Idols). Esim. Idolsiin ei tarvita edes musikaalisuutta, vaan yrittämään lähdetään esim. huomion kipeänä. Dokumentit perustuvat oikeasti musikaaliseen ammattitaitoon ja muusikon elämään.

Suvi Uusimaa

Dokumentissa seurattiin porukan matkaa halki USA:n tekemässä keikkoja. He keikkailivat baareissa pääasiallisesti. Ryhmä matkasi Yhdysvaltojen kaupunkeja läpi vanhoilla Volkswageneilla ja heillä jopa oli omat mekaanikot joka autolle. Ryhmä koostui noin 15-20 henkisestä porukasta, jotka eivät kaikki edes tunteneet toisiaan etukäteen. Mielestäni dokumentti oli viihdyttävä ja voisin jopa katsoa sen uudelleen.

Hermanni Siponen

Elokuvassa ryhmä muusikoita kiersi ympäri yhdysvaltoja parin viikon ajan. Joka päivä oli keikka eri paikassa ja autot reistaili. Ei näyttäny artisteilla olevan kovin helppoa mutta ilmeisesti ne nautti siitä ja teki sitä koska halusivat. Musiikki oli vähän countryn ja indien sekoitusta ja artisteja oli useita jotka esiintyivät erikseen tai porukoissa keskenään. Oli ihan kiva tunnelma keikoilla. Tykkäsin!

Sanni Kunnari

Elokuvassa kerrottiin artistin elämästä Yhdysvalloissa, joka kiersi soittamassa. Sain sellaisen kuvan, että artistin elämä on tosi raskasta pitkillä kiertueilla. Eikä elämä muutenkaan ole kovin helppoa.

Niina Alanenpää

Pidin Austin to Boston dokumenttielokuvan musiikeista, joissa pääosissa olivat kitara ja lauluääni. Musiikki oli vähän indie tyyppistä musiikkia, ja musiikki oli sen tyylistä mitä itse tykkään kuunnella. Kiertueen muusikot selvästi olivat omistautuneet kokonaan musiikille. He viettivät köyhää taiteilijaelämää, mutta tekivät sitä mistä pitävät ja nauttivat. Dokumenttielokuva eroaa mielestäni esimerkiksi Tähdet tähdet- ohjelmasta siten, että dokumentti ei ollut niin kaupallinen.

Musiikkitelevisiosarjat (esim. Tähdet tähdet) ovat viihteellisiä ja niissä pyritään myös tahkoamaan rahaa ja useinhan sellaisissa ohjelmissa katsojat voivat äänestää. Ohjelmissa monesti soitetaan tiettyjä hittikappaleita, jotka ovat tunnettuja, mutta dokumenttielokuvan musiikki oli enemmänkin valtavirrasta poikkeavaa. Dokumenttielokuvan muusikot eivät olleet myöskään niin huoliteltuja ulkonäön puolesta (tv-ohjelmissa on monesti kunnon meikit päällä), vaan vaikuttivat aidoilta verrattuna tv-ohjelmien huoliteltuihin julkkiksiin.

Sirje Tolonen

Netflixin musiikkielokuvissa muusikot kuvataan rentoina, supertaitavina ja karismaattisina. Ne näyttävät muusikoiden elämän mahtavana ja loisteliaana. Elokuvissa muusikot käyttävät yleensä melko paljon päihteitä. Telkkarissa olevat musiikkikilpailut ovat yleensä ennalta käsikirjoitettuja ja niissä voittajat on selvillä jo kauan ennen finaalia.

Emmi Kauvosaari

Elokuva kertoi countrymusiikin esittäjien tekemästä kiertueesta USA:ssa. Soittajien ilmapiiri vaikutti todella rennolta ja mukavalta. He vain soittelivat ja lauleskelivat menemään sekä pitivät hauskaa. Elokuva oli mielestäni hieman pitkästyttävä, koska se toisti itseään. Itse kuuntelen countrymusiikkia vain silloin tällöin.

Matti Alapoikela

Takaisin edelliselle sivulle