Juttelua ja lukemista palvelutalolla

Julkaistu: 19.01.2016 klo 21.41

Puhekurssi kävi palvelutalolla lukemassa 19.1. vanhuksille. Osa ryhmäläisistä luki vanhuksille huoneissa, osa taas yhteisissä tiloissa. Monen kokemus oli se, että lukemista tärkeämpää oli se, että jutteli hetken vanhuksen kanssa. Lukutilanteessa haasteena oli luoda keskusteluyhteys ennestään tuntemattomaan ihmiseen.

Terhi ja Marja lukivat palvelutalon asukkaille kahvipäydän ääressä. Seuraavassa kurssilaisten ajatuksista saksittua vierailun jälkeen.

  • Mielestäni palvelutalolla vieraileminen meni hyvin. Minä lähinnä juttelin siellä niitä näitä yhden vanhan mummon kanssa. Tilanne oli aika outo minulle, koska en ole paljoa tekemisissä ikäihmisten kanssa. Aluksi oli vähän vaikea hahmottaa, kuinka lujaa pitää puhua, jotta hän kuulisi. Omaan ääntämiseen en kiinnittänyt niin kauheasti huomiota. Puhuin vain normaalia hitaammin ja selvemmin. Minun mielestäni oli aika mielenkiintoista puhua täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, joka myös on minua niin paljon vanhempi. Itse kyselin hänen mielipidettään asioista ja kuuntelin mitä hänellä oli sanottavanaan.
  • Vierailu palvelutalolle sujui osaltani hyvin. Olen ollut siellä kesätöissä, joten paikka oli sinänsä tuttu sekä mummo, jolle pääsin lukemaan – vaikka hän ei kyllä muistanut minua. En lukenut ollenkaan. Yritin aloittaa, mutta naisella oli niin paljon asiaa, että hänelle keskustelu vaikutti olevan tärkeämpää kuin paikallisten uutisten kuuleminen. On tärkeä muistaa puhua vanhukselle selkeästi, kovalla äänellä ja liikuttaa suuta. Varmasti myös teitittely olisi tärkeää, mikäli haluaisi viestittää ystävällisyyttä. Tälle ”minun kaverille” ystävällisyydestä kertoi leveä hymy ja rattoisa keskustelu!

  • Meillä oli kaksi mummoa, joille luimme Ylitornion Joulu -lehteä. Mummot jutustelivat paljon menneisyydestään ennen lukuhetkeä ja ennen kuin saimme luettua ensimmäisen tarinan, he karkasivat kävelylle. Opin kuitenkin, että vanhuksille pitää puhua kuuluvalla ja selkeällä äänellä sekä hymyillä. Kun juttelin, yritin kuulostaa ystävälliseltä ja positiiviselta, mutten kuitenkaan yliaktiiviselta.
  • Palvelutalon vierailu meni ihan kivasti, luimme Terhin kanssa mummoille. Luin vähäsen Ylitornion joulu -lehteä, mutta ei voinut lukea kunnolla, sillä toisen lukijan ääni sekoitti omaa puhumista. Tilanne oli kiusallista alussa, sillä en tiennyt kyseisestä vanhuksesta mitään. Vanhuksille täytyy puhua selkeästi sekä kuuluvasti. Silmiin katsominen on ehdottoman tärkeää. Huonokuuloiselle täytyy puhua lähellä sekä selkeästi ja isolla äänellä. Ilmaisin ystävällisyyttä hymyilemällä ja katsomalla ihmistä silmiin. Toivottavasti vanhukselle tuli sellainen olo, että ymmärsin ja kuuntelin häntä todella.
  • Palvelutalolla oli mukava käydä! Vanhuksille pitää puhua selkeästi, rauhallisesti ja kovaäänisesti, että puheesta saa varmasti selvää. Aina kun vanhuksia tuli vastaan, niin hymyilin ja sanoin päivää, sekä esittelin itseni, ennen kuin aloin lukemaan. Saatoin vaihtaa useammankin sanan, jos olin ohitse kävelemässä, vaikkapa pakkasesta. Kyselin myös kaikkea, esimerkiksi millainen päivä on ollut. Luin Ylitornion joulu -lehteä, mutta juttelu ja muistelu oli vanhuksille mielekkäämpää.
  • Minä ja Joonas luimme yhdessä vanhoja joululehtiä vanhukselle. Välillä lukemisosuuksien välissä olo tuntui tukalalta, kun yritti etsiä mahdollisimman kiinnostavaa juttua luettavaksi. Hänen kanssaan ei muodostunut kovin paljoa kontaktia. Ensimmäisen tekstin jälkeen huomasin puhuneeni ehkä hieman lian nopeasti, joten hidastin tahtia ja yritin saada vaihtelua puheeseeni. Pyrin olemaan kohtelias puhutellessani vanhusta.
  • Olen ollut tetissä paikassa, jossa oli vanhuksia, joten ei ollut ensimmäinen kerta heidän parissaan. Menimme Saanan kanssa yhdessä huoneeseen, jossa meitä odotti ihana, iäkäs mummo. Tilanne oli hyvin rento ja välillä sai jopa nauraa, kun puhuimme pojista. Hän ei halunnut että luemme, koska oli kuulemma tilannut kaikki lehdet ja lukenut ne moneen otteeseen. Loppujen lopuksi luin kuitenkin kirjotuspätkän (talvisodasta jo 70v) joka oli Ylitornion joulu -lehdestä 2009. Aika meni enimmäkseen jutellessa niitä näitä ja välillä tuli hiljaisia hetkiä, mutta oli kiva jutella :) Täytyi puhua lujaan ääneen, mutta se ei minua haitannut lainkaan! Pidin tästä enemmän kuin viimeviikkoisesta.
  • Palvelutalon vierailu meni ihan hyvin. Minulla ei ollut oikein mitään odotuksia vierailusta. Pääsimme Heidin kanssa samaan huoneeseen, jossa vastassa oli iäkäs mummo. Meillä oli mukana ainakin kolme Meän Torniolaaksoa ja vuoden 2009 Ylitornion joulu, mikään näistä ei kuitenkaan häntä erikoisemmin kiinnostanut, sillä hän tilasi kumpaakin lehteä. Päädyimme sitten vain juttelemaan niitä näitä pojista.

  • Vanhuksille puhumisessa opin vain sen, että puhuessa täytyy olla selkeä ja riippuen ihmisen kuulosta äänen täytyy olla jämäkkä. Huonokuuloiselle täytyy liikuttaa selkeästi huulia ja puhua jämäkästi ja ääntäminen pitäisi koittaa pitää mahdollisimman hyvänä. Ystävällisyyttä voi viestittää hymyilemällä ja olemalla kohtelias muttei liian hyökkäävä. Tästä uudesta kokemuksesta huomasin, etten tule koskaan olemaan tekemisissä vanhempien ihmisten kanssa tulevaisuudessa työn kannalta.
  • Oli mukavaa vähän piristää vanhuksen päivää. Häntä selvästi kiinnosti kuulla, kun luimme asioista, joita tapahtui Ylitorniolla, kun hänkin oli nuorempi.

Kiitos yhteistyöstä palvelutalon ystävälliselle henkilökunnalle, joka toivotteli käymään siellä toistekin!

Kuvat Mirjami Hyttinen

Takaisin edelliselle sivulle