Kirjailija Ville Jaako kertoi esikoiskirjastaan Länsikairan koltiaiset

Julkaistu: 19.11.2021 klo 17.09

Lukisit sieki joskus.” Näin alkaa kolarista lähtöisin olevan Ville Jaakon hiljattain julkaistu esikoisteos Länsikairan koltiaiset (2021). Kirja kertoo neljästä toimettomasta ja vähän syrjäytyneestäkin nuoresta miehestä, jotka asuvat kotipaikkakunnallaan Kolarissa.

Elämä on sellaista kuin se pienellä paikkakunnalla toisinaan on: ”alakulon sävyttämää tarpomista eteenpäin”, niin kuin kirjan takakannessa kuvataan. Väki vähenee, ikätoverit muuttavat koulutuksen perässä muualle, elämä on vähän sumeaa, näköalatontakin ja töitä vain harvakseltaan, lähinnä ”sesonkitontulle safarifirmassa”. Yllättävä sattuma voi kuitenkin muuttaa elämää ja tuoda siihen poikkeuksellista säpinää.

Ville Jaako kävi kertomassa romaanistaan lukiolaisille torstaina 18.11. vapaa-aikajohtaja Laura Kantomaan haastattelemana.

 

Miten kirjailijaksi tullaan?

- Työtä se vaatii. Edessä on tyhjä sivu, johon täytyy tehdä jotain, mitä ei ole tehnyt aiemmin. On kirjoitettava yksi sivu, ja sitten toinen. Itse olen hidas kirjoittamaan. Saatan kirjoittaa viikon yhtä lukua, neljää sivua, mutta sitten teksti onkin valmista ja viimeisteltyä. Monet suomalaiset kirjailijat ovat opiskelleet Helsingissä kriittisen kirjoittamisen oppilaitoksessa, mutta oma tieni on erilainen. Minulla on kyllä aina ollut unelma siitä, että saisin kirjoitettua kirjan, ja kirjoittaminen on aina ollut minulle luonteva tapa ilmaista itseäni. Se on kuitenkin ollut vähän kuin salainen paheeni, enkä ole kertonut siitä kenellekään. Kun vuosi sitten kerroin sosiaalisessa mediassa, että olen saanut kustannussopimuksen, monet yllättyivät, että kirjoitan, vastaa Jaako.

Jaakon esikoisromaani ei ole syntynyt hetkessä: kirjan ensimmäiset luvut ovat olleet valmiita jo kymmenen vuotta, mutta lopullisen version valmistuminen on vaatinut kypsyttelyä, muokkaamista ja sokeaa uskoa kirjan tarinaan.

Miten lähdit tarjoamaan kirjaa kustannustoimittajalle, ja miten sinuun suhtauduttiin?

- Tiesin, että kirjan saaminen kustannettavaksi ei ole helppoa. Siksi kysyinkin eräältä kustannustoimittajalta, mikä suomalaisissa käsikirjoituksissa on se ratkaiseva puute, jonka takia kirjaa ei kustanneta. Kustannustoimittajan mukaan se on kerronta. Juoneen kyllä panostetaan, mutta kirja ei ole pelkästään juoni, vaan kerronta on tärkeää.

- Länsikairan koltiaiset oli ollut valmis jo nelisen vuotta, mutta koin, että se ei kuitenkaan ollut valmis. Sitten päätin, että teen sen nyt tai en koskaan. Muokkasin kirjan ensimmäisiä 150 sivua monta kertaa. Lähetin kustantamoon vain puolet kirjasta. Olin antanut kaikkeni ensimmäisille 150 sivulle, ja se tuotti tulosta. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli vähän hölmöä, koska kustantamot yleensä haluavat valmiita kirjoituksia.

Mistä sait sytykkeen kertoa tällaisen tarinan?

- Kymppiuutisissa haastateltiin taannoin erästä ministeriä, ja häneltä kysyttiin, mitä tietoa hänellä on nuorista syrjäytyneistä miehistä. Ministeri vastasi, että hänellä ei ole heistä oikeastaan mitään tietoa.

Tuttuja paikkoja ja roisia huumoria

Jaakon kirja sijoittuu vahvasti paikalliskulttuurin, ja siinä on tuttuja paikkoja - Kolari, Kittilä, Pello, Rovaniemi. Ylitorniokin mainitaan. Kirjan pahis löytyy naapurikunnasta Pellosta, ja hän on nimeltään Saukkoriipi. – Saukkoriipi on Pellon yleisin sukunimi, ja siksi se valikoitui kirjani pahiksen nimeksi, naurahtaa Jaako.

Kirjassa on roisia huumoria ja rohkeita tapahtumia, ja Jaako kertookin joutuneensa punnitsemaan, voiko kaikkea sanoa ääneen. Hän on kuitenkin saanut positiivista palautetta siitä, että kirjoittaa asioista suoraan.

Entäpä sitten ne kirjan aloitussanat ”lukisit sieki joskus”, mihin ne liittyvät?

- Minulla oli kohdeyleisö, jolle kirjoitin, ja minulla on paljon kavereita, jotka eivät koskaan lue. Lähetin osia kirjasta kavereille luettavaksi, ja toisinaan ne jäivät lukematta. Meillä on paljon asioita, jotka kilpailevat vapaa-ajastamme, esimerkiksi Netflix, pelikonsolit ja sosiaalinen media. Johonkuhun alkusanat saattavat vaikuttaa toivotulla tavalla: ”Miepä sitten luen!”

Ville Jaako on syntynyt Kolarissa vuonna 1987 ja asuu nykyään Helsingissä. Hän on opiskellut teologiaa Helsingin yliopistossa ja työskennellyt viestinnän asiantuntijana. Tekeillä on taiteilija-apurahan turvin seuraava romaani. Sen aiheena on koira, jolla on dementia.

Teksti ja kuvat Terhi Hammare

Takaisin edelliselle sivulle