Lämpimät onnittelut ylioppilaillemme!

Julkaistu: 31.08.2020 klo 18.19

Ylitornion lukion ylioppilasjuhlaa vietettiin lauantaina 29.8.

”Ihana olla täällä tänään, yhdessä ja läsnä, kasvokkain tilassa, joka on viimeksi täyttynyt puheensorinasta viisi pitkää kuukautta sitten.” Näillä sanoilla rehtori Sari Lantto kuvasi varmastikin koko juhlaväen tuntemuksia ylioppilasjuhlassa, joka koronapandemian vuoksi siirtyi keväältä syksyyn. 

Kevään 2020 ylioppilaat

Mirjami Hyttisen ja ryhmänohjaaja Sirpa Kolehmaisen kokoama diaesitys ”Muistoja lukiovuosilta” kertoi kuvin sen, mistä rehtorikin muistutti puheessaan. ”Lukioaikanne on ollut täynnä ikimuistettavia hetkiä ja tapahtumia. On ollut arkista ahertamista, pitkiä päiviä oppikirjojen ja Ipadin äärellä, kurssikokeita, tenttejä, esityksiä ja ryhmätöitä. On ollut todella mielenkiintoisia kansainvälisiä vierailuja ja vierailijoita. Olette juhlineet vanhojen päivää, osa jopa kahdesti, viettäneet juhlavasti abikonvaa ja tanssineet penkkareissa. Saksan opiskelijat pääsivät vierailemaan Wienissä, ja tämän vuoden helmikuussa ehdittiin vielä järjestää kauan haaveiltu Lontoon kielimatka. Kun muistelette aikaanne täällä meillä, muistakaa näitä yhteisiä ihania hetkiä.”

Mirjami Hyttinen muistutti hartauspuheessaan: ”Se, mitä katsot, se kasvaa.” Poikkeuksellisena aikana ihminen ajautuu usein tarkastelemaan ikäviä asioita, mutta kun keskittyy hyvään, se lisääntyy.

Senni Välimaa lauloi Antti Naaskon säestämänä Suvi Teräsniskan kauniin laulun ”Pilviä ja päivänpaistetta”.

Ylioppilaan vanhemman puheenvuoron piti Ilkka Korva, jonka viisi lasta ovat kaikki kirjoittaneet ylioppilaiksi Ylitornion lukiosta.

Rehtori jakoi todistukset, ja opiskelijakunnan edustajat Iida Tyni ja Leevi Rousu lakittivat ylioppilaat.

Ylioppilaat Maija Korva ja Oskari Siponen muistelivat lukiovuosia ja kiittivät ilmeikkäässä ja sydämellisessä puheessaan lukion henkilökuntaa opetuksesta ja huolenpidosta.

Onnea tulevaan ja menestystä jatko-opinnoissa uusille ylioppilaillemme!

Kuvat Mirjami Hyttinen ja Sari Lantto

Teksti Terhi Hammare

Takaisin edelliselle sivulle