Maija Sirola-Belliard väitteli tohtoriksi

Julkaistu: 09.11.2016 klo 08.01

Ylitornion lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Maija Sirola-Belliard väitteli 28.10. 2016 tohtoriksi Tampereen yliopistossa suomen kielen alalta. FM Maija Sirola-Belliardin väitöskirja on nimeltään ”Suomen komitatiivi. ‑ine ja kanssa”. Vastaväittäjänä oli professori Urpo Nikanne Åbo Akademista ja kustoksena toimi professori Anneli Pajunen.

Maija Sirola-Belliardin kieliä vertaileva tutkimus ja kielen käyttöön pohjaava analyysi avartavat käsitystä suomen kielen eri muotojen ilmaisuvoimasta. Väitöskirjassa tarkastellaan kahta suomen kielen keskeistä yhdessäoloa ilmaisevaa muotoa eli komitatiivia niin rakenteen kuin merkityksen näkökulmasta. Jossain määrin synonyymisina pidetyt muodot osoittautuvat käytössä hyvinkin erilaisiksi ja toinen toistaan täydentäviksi.

Tampereen yliopistossa tarkastetun väitöstutkimuksen lähtökohta on kielitypologinen eli maailman kieliä vertaava. Typologisesta näkökulmasta katsottuna komitatiiveja ovat kaikki (tyypillisesti ihmisten) yhdessäoloa ilmaisevat kielen muodot – suomessa siis paitsi perinteisesti ainoana suomen komitatiivina pidetty ‑ine-sija (kuten lapsineni, koirinesi, ajatuksineen) myös monet postpositiot, joista yleisin on kanssa (kuten lapsen, koiran, ajatuksen kanssa); vastaavia ovat esimerkiksi englannin with, ruotsin med ja saksan mit. Suomen komitatiivimuotojen käyttöä ei ole aiemmin tutkittu rinnakkain, mutta tästä huolimatta on esitetty, että ‑ine on häviämässä käytöstä ja korvautumassa kanssa-postpositiolla.

Laajaan nykykieliseen sanomalehtiaineistoon perustuva analyysi osoittaa, ettei korvautuvuusoletukselle ole perusteita. Vaikka muotojen perusmerkitys on jokseenkin sama, kummallakin muodolla on käyttöyhteyksiä, joissa toinen ei olisi luonteva tai edes mahdollinen. Häviävänä pidetty kielen muoto komitatiivi osoittautuu tutkimuksessa monipuoliseksi ilmaisukeinoksi.

Lisää asiasta Tampereen yliopiston sivulla.

Lämpimät onnittelut Maija Sirola-Belliardille!

Takaisin edelliselle sivulle