Median valta

Julkaistu: 25.09.2016 klo 14.51

Näin pohdiskeli äi8-kurssilla Elsa Huhtanen median valtaa arjessamme.

Median valta

Astun koulun ovista sisään. Riisun ulkovaatteeni, istun sohvalle ja kaivan iPad -laitteeni esille. Käyn läpi sosiaaliset mediat ja jään selailemaan Facebook -sivuja. En huomaa ajan kulua. Hätkähdän kellon soidessa ja menen oppitunnille. Jossain välissä opetusta kyllästyn kuuntelemaan ja ryhdyn vilkuilemaan Facebookia ja selailemaan Yle Areenaa. Opettaja antaa huomautuksen, ja siirrän kännykän ja iPadin syrjään, ainakin hetkeksi. Näppejään on hankalaa pitää erossa laitteista.

Nykypäivänä media hallitsee vahvasti jokapäiväistä elämäämme. Lapset melkein syntyvät maailmaan kännykkä kädessään ja teini-ikäiset omistavat liudan erilaisia, mediaa sisältäviä vempaimia. Nuoret aikuiset kaivavat Facebookista uutiset kissanristiäisistä ja täydet aikuiset katselevat uutisensa televisiosta. Vanhukset pitävät kiinni sanomalehdistään ja radioistaan, jotka ovat pysyneet luotettavina sukupolvien ajan. Läpi elämämme käytämme mediaa, ja sitä löytyykin joka paikasta. Kotona pauhaavat televisio ja tietokone, kävellessä käytetään kännykkää ja linja-autoon astuessa ei voi välttyä radion huudolta. Pääseekö mediaa edes pakoon? Hankalaa se on, varsinkin jos asuu kaupungissa.

Miten media sitten vaikuttaa elämäämme? Saamme helposti ja nopeasti tietoa sekä löydämme yhä enemmän ja yhä helpommin itseämme kiinnostavia asioita. Useampi vuosikymmen sitten mediasta poimittiin ihan eri asioita kuin nykyään. Isovanhempien aikaan 1900-luvun alkupuoliskolla olivat valtakunnalliset uutiset ja säätiedot tärkeämpiä kuin nykyään. Vanhukset ja keski-ikäiset ovat niitä, jotka seuraavat eniten niin sanottuja oikeita Ylen uutisia. Nuorempia kiinnostavat lähes ainoastaan muoti ja tunteisiin käyvät asiat, kuten lapsen kirjoittama kirje presidentille.

Jokaisella kolikolla on kaksi puolta. Näin on myös medialla. Tiedon ohella media tarjoaa paljon myös kaikkea turhaa ja ylimääräistä, jota ilman pärjäisimme loistavasti. Kymmenvuotiaat lapset istuvat nenä kiinni tietokoneen ruudussa päivästä toiseen vanhempien patistellessa näitä ulos leikkimään. Kun lapset lopulta saadaan ulos asti, vaihtuu tietokone vain kännykkään ja hilluminen mediassa jatkuu. Kavereiden kanssa ollessakin nuoret kaivavat pienikokoiset tietokoneensa esille jatkaen median selailua. Mietityttää, tuntevatko ihmiset tulevaisuudessa kaikista urheilunlajeista vain hyötyliikunnan.

Jatkuva tiedon tulva saa aivot myös ylikuumenemaan. Ei tarvitse katsoa kovinkaan kauas nähdäkseen stressitason nousua. Kaupassa tulee mietittyä, mitä uskaltaa ostaa. Onko leivässä liikaa E-koodeja tai onkohan kyseisessä tuotteessa paljon piilosokereita? Iskeekö diabetes, jos syön sokeripalan viikossa? Täytyy syödä kevyttuotteita, koska uutiset sanovat niin. Täytyy liikkua kaksi tuntia päivässä, koska lehdessä sanottiin sen ehkäisevän syöpää. Ei voi olla ajattelematta, onnistuuko elämästä nauttiminen, jos huolen aiheiden määrä kasvaa koko ajan. "Tieto lisää tuskaa" on raivostuttavan hyvin paikkansa pitävä sanonta.

Miksi sitten luemme uutisia joka tuutista, jos se vain lisää stressiämme? Syynä on se, että meidän tulee pysyä ajan hermolla. Vähintään joka asiasta on tiedettävä jotakin, jotta ihminen on sivistynyt ja viisas. Media ja sen takana olevat toimittajat ja yhtiöt pyörittelevät meitä miten haluavat. Minkä toimittajat kokevat tärkeäksi, sen me luemme mukisematta.

Media valitsee puolestamme

Median vallan voi tavallaan jakaa ainakin pariin osaan. Yksi osio on se, että vietämme aikaamme useita tunteja median äärellä. Emme vain saa näppejämme kuriin, kuten minäkään en kykene olemaan vilkaisematta kännykkääni oppitunnilla. Toinen osio on toimittajat, jotka ovat median vallan puikoissa. Toimittajat päättävät sen, mitä me pääsemme lukemaan, katsomaan tai kuuntelemaan. Kolmanneksi osioksi voisi katsoa tiedon määrän. Tietoa on vapaasti saatavilla suuria määriä. Kahmimme ja hamstraamme tietoa, emmekä välttämättä osaa erotella tiedon jyvästä valheesta. Tiedon määrä mediassa saa meidät stressaantumaan ja miettimään jopa seuraavan askeleen kadulla.

Käsitys siitä, että hallitsemme itsemme median edessä, on vain harha. Moni ajattelee, että kuluttaa aikaansa internetissä ja sosiaalisessa mediassa vain muutaman tunnin päivässä. Tosiasiassa kulutamme aikaamme median parissa useita tunteja enemmän. Varsinkin nykynuorille on syntynyt käsitys, että mediaan kuuluvat vain tietokoneet ja kännykät. Yhä harvemmat tulevat ajatelleeksi radiota ja sanomalehtiä medioiksi. Kasvaako median valta sitä mukaa, mitä huomaamattomaksi se tulee? Jos emme osaa ajatella enää televisiotakaan mediana, kasvattaako se otettaan elämässämme?

Miten onnistumme vähentämään median valtaa ja otetta itsestämme? Kenties meidän tulisi elää enemmän tässä hetkessä. Kännykän voi ja täytyisikin pitää taskun pohjalla kavereiden kanssa ollessa. Ylimääräisten sovellusten poisto älylaitteesta on myös hyvä ratkaisu. Lisäksi jokaisia uutisia ei tarvitse katsoa televisiosta, eikä radion tarvitse tauotta mölytä keittiön nurkassa. Pärjäämme paljon vähemmällä kuin mihin olemme tottuneet tällä vuosisadalla.

Maailma on muuttunut paljon sitten viime vuosisadan. Se mikä oli joskus mahdotonta, on nyt mahdollista. Tietotulva on suuri, ja viesti kulkee korvia huumaavalla nopeudella. Median avulla kykenemme itse vaikuttamaan asioihimme esimerkiksi mielipidekirjoitusten kautta. Vielä kymmenen vuotta sitten kännykät olivat harvassa ja nykyään sellainen on jokaisella. Median täytyy olla tässä, heti ja nyt. Toisin sanottuna aina käden ulottuvilla. Pian varmaan vainajien arkkuihinkin sullotaan minikannettava internetyhteyksineen helpottamaan matkaa toiselle puolelle.

Elsa Huhtanen

Takaisin edelliselle sivulle