Opintoretki Heurekaan huhtikuussa 2022

Julkaistu: 29.04.2022 klo 15.12

Kävimme luonnontieteiden työkurssin ryhmän kanssa Heurekassa, Vantaalla. Junamatkamme alkoi Ylitorniolta tiistai-iltana vähän yhdeksän jälkeen. Ensimmäisenä veimme tavarat hytteihin ja asetuimme sinne hetkeksi. Meillä oli tosi hyvä porukka reissussa, joten pystyimme hyvin kaikki olemaan yhdessä. Illalla kävimme ravintolavaunussa, jossa juttelimme ja pelasimme paljon korttia, mm. järveä ja lännen nopeinta. Oulun kohdalla kävimme nopeasti vain pienellä happihyppelyllä, kun kaikki kaupatkin olivat jo menneet kiinni. Nukkumaan ei tietenkään menty heti, vaan kortin peluun jälkeen menimme vielä kaikki yhteen hyttiin yhdessä. Lopuksi kaikki kuitenkin menivät nukkumaan, ja ilmeisesti osa nukkui hyvin ja osa vähän huonommin.

Heurekassa oman tutustumisen jälkeen meillä alkoi planetaarioesitys. Esityksen nimi oli Muuttuva maapallo. Kun kävelimme planetaarioon, alkoi melkein heti huimata, koska katto oli hyvin suuri, leveä ja värikäs. Löysimme istumapaikkamme jostain yläriveiltä ja istuimme alas. Penkit olivat taaksepäin nojautuvia, joten olimme melkein makuuasennossa. Se teki tunnelmasta paremman. Kun esitys alkoi, näkyi tähtiä, planeettoja ja galakseja. Se huimasi aluksi, koska asiat katossa olivat pinta- alaltaan niin suuria ja niitä täytyi seurata tarkasti. Planetaario oli suuri, ja sen katto vielä suurempi. Kun asiat liikkuivat, oli haastetta pysyä niiden perässä.

Esitys oli koottu todella tärkeistä asioista, nimittäin ilmastonmuutoksesta, maapallon muuttumisesta ja esimerkiksi eliöiden säilymisen tärkeydestä. Se oli hieno kokemus, ja sen visuaalinen puoli sai kiinnostuksen ja huolen heräämään enemmän. Esityksessä kerrottiin aluksi siitä, miten maapallo syntyi. Auringosta kerrottiin, että se suojelee maapalloa ja vaikuttaa esimerkiksi Venukseen. Oli pohdintoja, miten maapallo on voinut välttää Venuksen kohtalon. Esityksessä näytettiin mm. Golfvirran kulkua maapallolla. Myös myrskyjä ja niiden rakennetta tutkittiin, esimerkiksi hirmumyrsky Katriina esiintyi.

Esityksessä mentiin myös veden alle ja kerrottiin siellä asuvista kaloista ja kaikesta, mitä veden alla tapahtuu. Varsinkin ilmastonmuutos näkyi esityksessä mm. siinä, kun puhuttiin ihmisten aiheuttamista päästöjen vaikutuksista jäätikköihin. Esityksessä kerrottiin, että kun jäätiköt sulavat pikkuhiljaa, alkaa tulemaan joka maanosaan paljon tulvia. Myös kuivuudesta johtuvat maastopalot tulivat ilmi. Lopuksi esitys laittoi varmasti kaikki miettimään kysymystä ”haluammeko kuluttaa maapalloa vai pelastaa sen?”. Esitys oli hyvä, ja opimme siitä paljon.


Yksi Heurekan Klassikot -näyttelyn pisteistä oli Paraboliset peilit huoneen molemmilla puolilla. Työ vaati kaksi henkilöä molempiin huoneen päihin peilin luo. Kun toinen parista puhui peilin suuntaan, pystyi toinen kuulemaan puheen huoneen toiseen päähän asti. Laite perustuu peilien paraboliseen muotoon. Ääniaallot heijastuvat koverasta pinnasta yhdensuuntaisina kohti toista laitetta. Peili pystyy koostamaan ääniaallot ja keskittämään ne yhteen pisteeseen.

Laboratoriotyönä meillä oli DNA-elektroforeesi. Se on monivaiheinen työ, jonka tekeminen kesti kaksi tuntia. Harjoittelimme mm. pipettien ja sentrifugin käyttöä. Työssä pyrittiin DNA:ta pilkkomalla selvittämään, minkä eliön DNA on kyseessä. Työhön kuuluu esimerkiksi DNA-näytteiden valmistaminen. Meidän ryhmän osalta koe sujui täydellisesti, ja lopulta saatiin selville, että näyte DNA oli bakteerin plasmidia eli rengasmaista DNA:ta.

Heurekan vierailun jälkeen vietimme aikaa Helsingissä. Takaisintulomatka oli myös hauska. Sen jälkeen, kun kaikille oli kertynyt 15 000 - 20 000 askelta, oli mukava päästä takaisin junaan levähtämään. Paluumatka vietettiin enimmäkseen hytissä. Matka meni lähinnä jutellessa, syödessä ja nauraessa. Kävimme myös porukalla taas kiertämässä junaa ja kuluttamassa aikaa. Kaikin puolin oli hauskaa, ja hyvä porukka teki siitä totta kai vielä paremman. Pitkän päivän jälkeen kaikki menivät huomattavasti aikaisemmin nukkumaan, ja ainakin meidän hytissä nukuttiin kotimatka paremmin kuin menomatka.

Teksti Mimmi Antila, Kasperi Anunti, Antti Hiltunen, Cecilia Jaako, Janne Lakkapää, Helmi Lampinen ja Sofia Mäkikyrö

Kuvat Suvi Collin ja Markus Pessa

Takaisin edelliselle sivulle