Politiikkaviikko: Suomalainen korruptio

Julkaistu: 29.10.2018 klo 16.02

Politiikkaviikon merkeissä lukion toisen vuosikurssin opiskelijan Eino Harjuvaaran pohdintaa korruptioista.

Suomessa esiintyy vain vähän korruptiota. Tai ainakin niin sanotaan. Kansalaisen ei tarvitse lahjoa poliisia tai viranomaisia. Kuitenkin korruptiotapauksia putkahtelee tuon tuostakin: Jari Aarnio, Kittilän kunta, Jukka Peltomäki, eri kaivoshankkeet, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Esiintyykö Suomessa sittenkin korruptiota? Miksi siitä puhutaan niin vähän? Missä menee lahjonnan ja ”hyvän veljen” auttamisen raja?

Totuus on, että Suomessakin esiintyy korruptiota, vaikka kansainväliset tutkimukset toisin sanoisivatkin. Pikkupäättäjien lahjomisen sijaan korruptio näkyy kunnallisissa aluekaavoituksissa, rakennusprojekteissa ja muissa julkisissa hankkeissa, joissa liikkuu paljon rahaa tai etuusmahdollisuuksia jollekin yritykselle. Puhutaan siis rakenteellisesta korruptiosta.

Esimerkikkinä rakenteellisesta korruptiosta toimikoon vaikkapa Vantaan apulaiskaupunginjohtajan Jukka Peltomäen tapaus. Peltomäellä oli suhteita arkkitehtiyhtiö Forma-Futuraan. Peltomäki asui Forma-Futurann omistamassa asunnossa maksaen markkinahintaa alempaa vuokraa jo ennen siirtymistään Vantaan apulaiskaupunginjohtajaksi. Apulaiskaupunginjohtajana toimiessaan Peltomäki suositteli muun muuassa Vantaan kirkon uudisrakentamisen suunnittelijaksi Forma-Futuraa. Forma-Futuran on väitetty myös saaneen erityisen paljon rakennuttamissopimuksia 2006-2011 Vantaan kaupungin alueella. Forma-Futura on niin ikään kustantanut ulkomaanmatkoja sekä muilla tavoin antanut etuuksia Peltomäelle ja hänen lähipiirillensä, arviolta lähes 200 000 euron edestä. Forma-Futura on väitetysti myös antanut lahjuksia VVO:n entiselle johtajalle ja HOK-elannon entiselle kiinteistöjohtajalle.

Suomessa siis esiintyy korruptiota. Mutta miksi siitä ei puhuta? Vastaus voi löytyä ilmiöstä, jossa Suomi, kuten muutkin Pohjoismaat, nähdään pohjoisena lintukotona, jossa ei tapahdu mitään pahaa. Tilanne on vähän samankaltainen kuin taloudellinen optimismi ennen 1990-luvun lamaa. Eli siis ongelmat tunnetaan, mutta niistä vaietaan. Ne ovat julkinen salaisuus, ja tahdotaan keskittyä hyviin puoliin ja optimistiseen tulevaisuuteen.

Monesti korruptiota, jos ei suoraan kielletä tai myönnetä, vähätellään. Tai kuten Pekka Juntti sarkastisessa kolumnissaan sanoo: ”[...]olen tuntenut syvää helpotusta siitä, että on se Luoja paratkoon ihanaa, ettei Suomessa ole korruptiota. Havaintojeni mukaan meillä on ainoastaan hyviä ystäviä.” Juntti viittaa tässä siihen, että esimerkiksi kuntapäättäjä saattaa suosia ”hyvän ystävän” rakennustarjousta hienon hiihtokeskus- tai hotelliviikonlopun jälkeen.

Suomessa on kuitenkin julkisuusperiaate, joten kansalaisilla on oikeus nähdä päätökset, esityslistat, pöytäkirjat ja laskut. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaiset tietävät, missä mennään ja mitä on päätetty. Kansalainen ei voi kuitenkaan tietää, onko virkamiestä kestitetty ylenpalttisesti vai onko päätös seurausta vain hyvistä perusteluista. Niin sanotut ”hyvä veli -verkostot” ovat vaikeita tunnistettavia epämääräisyyden, välillisten hyötyjen ja vaikeasti todistettavien etuuksien vuoksi; laittoman ja laillisen rajat ovat häilyviä. Monesti epäeettiseksi vaikuttamiseksi nähty toiminta ei edes ole laitonta, joten korruptio Suomessa on lain näkökulmasta erittäin hankala.

Finlexin mukaan virkamies syyllistyy lahjontaan, jos ”virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi,
2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka
3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä,[...]” (RL 40:1) Kuvaus on laaja, joten se mahdollistaa monenlaisen tulkinnan. Voi olla kuitenkin vaikea todistaa syy-seuraus-suhdetta virkamiehen saaman etuuden ja etuuden tarjonnutta tahoa hyödyttäneen päätöksen välillä, varsinkin, jos etuus ei ole huomattavan suuri. Esimerkiksi Peltomäen tapauksesta voidaan kysyä, onko Peltomäki ollut asemassa, jossa hän todella olisi voinut merkittävästi edesauttaa Forma-Futuran intressejä ja olisiko Forma-Futuran toimitusjohtaja Leila Tuominen antanut Peltomäelle etuuksia, vaikka hän ei olisikaan ollut apulaiskaupunginjohtaja ja myöhemmin kaupunginjohtaja. Syyttäjän mielestä Tuomisen ja Peltomäen läheinen suhde ei riitä selittämään lähes 200 000 euron arvoisia etuuksia. Voidaan siis sanoa että tapaus on harvinaisen selvä etuuden suuruuden ja Peltomäen aseman vuoksi.

Peltomäki tuomittiin käräjäoikeudessa kahden ja puolen vuoden vankeuteen sekä maksamaan valtiolle saatujen etuuksien arvo. Rikosnimike oli lahjuksen ottaminen, joka kovennettiin törkeäksi lahjuksen ottamiseksi lahjusten huomattavan arvon vuoksi. Peltomäki valitti hovioikeuteen ja hovioikeudessa tullaan puolustamaan käräjäoikeuden tuomiota jo aiemminkin käytetyn näytön avulla.

Korruptio on kova pala. Siitä ei tulla koskaan pääsemään täysin eroon, sillä aina kun jollakin on valtaa, joku käyttää sitä valtaa väärin. Läheskään kaikkea ”suhmurointia” ei voida tuoda päivänvaloon tai erottaa tavallisesta verhojen takana tapahtuvasta politikoinnista. Taitavimmat lahjuksen ottajat tai antajat onnistuvat tekemään sen ilman, että kukaan edes keksii epäillä heitä.

Lähteet
1. https://yle.fi/uutiset/3-10405539 Vantaan kaupunginjohtajan lahjussyyte
2. https://yle.fi/uutiset/3-9422690 ”Tätä on suomalainen korruptio...”
3. https://yle.fi/uutiset/3-9342481 "Hyvä veli" yleisin korruption muoto, vai onko
4. https://yle.fi/uutiset/3-10088179 Pekka Juntin kolumni
5. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=rikoslaki#L40

Takaisin edelliselle sivulle