Skype-keskusteluja suomalaisuudesta

Julkaistu: 09.05.2017 klo 11.34

Äi6-kurssi keskusteli pellolaisten kanssa 8.5. neljästä kirjallisuustekstistä. Keskustelunaiheina oli Topeliuksen novelli Matti, Runbergin runo Saarijärven Paavosta, Aleksis Kiven romaanikatkelma Seitsemästä veljeksestä sekä Juhani Ahon novelli Uudisasukas.

Näin ryhmä kommentoi käytyjä keskusteluja:

Kehitystä keskusteluissa on tapahtunut, sillä ne sujuivat aika luontevasti. Välillä oli hiljaisiakin hetkiä, kun pohdittiin abstraktimpiin kysymyksiin vastauksia, mutta se ei tuntunut häiritsevän. Jos johonkin kysymykseen ei osattu vastata, palautettiin kysymys takaisin, mikä toi keskustelun tuntua.

Jokainen ryhmä oli keksinyt monta hyvää kysymystä, joista osaan joutui hieman miettimään vastausta. Keskustelun aiheina olevat Sakari Topeliuksen "Matti" ja Runebergin "Saarijärven Paavo" edustavat kansallisromantiikkaa, kun taas Aleksisi Kiven katkelma "Seitsemän veljestä" ja Juhani Ahon "Uudisasukas" edustavat realismia.

Ryhmät miettivät romantiikan ja realismin kannalta myös, miten suomalaisuuskuva on muuttunut ja miten hyvin se täsmää tämän päivän suomalaisuuskuvan kanssa. Joissakin keskusteluissa käsiteltiin myös teemaa ja kertojaa sekä kielikuvia. Myös mielipiteitä kyseltiin aineistoista ja suomalaisuudesta.

Toisen ryhmän keskustelun aiheena oli J. L. Runebergin, Saarijärven Paavo, joka kertoi ahkeruudesta ja uskonnosta. Ylitornion ryhmä oli hyvä, vaikka pellolaiset esittivät vaikeita kysymyksiä. Kehitys näissä Skype-keskusteluissa on ollut hyvin tasainen.

Keskustelut menivät huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Puhe oli huomattavasti sulavampaa ja jouhevampaa, vaikka yhteydet pätkivät. Huomasi, että meidän ryhmät olivat lukeneet aiheet hyvin. Osattiin vastata kysymyksiin ja esittää niitä. Kaikilla meni niin hyvin, ettei yksi ryhmä päässyt loistamaan paremmuudellaan.

Toisen ryhmän käsiteltävänä oli Sakari Topeliuksen "Saarijärven Paavo" Tämäkin ryhmä toimi moitteettomasti ja varsinkin kysymyksien vastakysymyksiä tehtiin paljon. Tämän tekstin suomikuva oli jo hieman arkisempi, mutta lähimmäisenrakkautta ja uskoa korostettiin.

Ryhmät palauttivat hyvin kysymyksiä ja kommentoivat. Uskallettiin jopa tuoda omaa näkemystä riippumatta siitä, mitä toinen ryhmä tai ryhmäläinen sanoi.

Suomalaisuus oli pääteema keskustelussa ja tietenkin kirjoitelman keskeisin asia. Kummaltakin ryhmältä nämä keskeiset asiat löytyivät. Ryhmien työskentely ja tekstin tulkinta oli hyvää.

Skype keskustelut menivät mielestäni yleisesti hyvin ja sujuvasti. Ryhmät olivat valmistautuneet hyvin ja kysymykset olivat keskeisiä. Välillä kysymykset olivat vaikeita ja niihin oli vaikea löytää vastausta, mutta tämä oli mielestäni hyvä asia, sillä näin saatiin ihmiset miettimään ja huomaamaan uusia asioita tekstistä.

Kaikki keskustelut menivät hyvin ja niissä oli todella hyvin semmoista keskustelua, ettei vain esitetty kysymyksiä vaan myös kommentoitiin toisten sanomia asioita. Kaikissa keskusteluissa oli aika erilainen suomalaisuuskuva, että ensimmäisessä suomalaisia kuvattiin vähän jääräpäisinä mutta ahkerina, toisessa suomalaisia kuvattiin ahkerina ja hyväntahtoisina. Paavo halusi auttaa naapuria, koska naapurilla meni huonosti ja niin poispäin.

Juhani Ahon Uudisasukas - keskustelussa puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka tasa-arvo näkyy siinä verrattuna edellisiin keskusteltaviin teksteihin. Mielestäni tämä aihe ja näkökulma oli todella mielenkiintoinen. Tämän lisäksi keskustelussa esille nousi suomalaisuus samoin kuten edellisissä. Keskustelu kulki hyvin eteenpäin.

Näin yleisesti keskustelut menivät minusta hyvin. Keskusteluja oli kiva kuunnella kun olimme lukeneet kaikkien tekstit etukäteen, jolloin ne tunsi itsekin. Lisäksi osa oli tuttuja muutenkin.

Skype-keskustelut menivät ihan hyvin. Oppilaista näki, että tällaisia keskusteluja on järjestetty ennenkin. Ryhmät olivat lukeneet ja analysoineet tekstit huolellisesti. Oma ryhmäni sai tekstiksi Juhani Ahon Uudisasukkaan. Se kertoo Villen ja Annin maanviljelijäelämästä. Keskustelu meni sujuvasti ja keskustelu avasi tekstiä minulle lisää.

Aiheet oli suomalaisuudesta ja kaikki ryhmät olivat löytäneet oikeita asioita teksteistä. Oli kiva nähdä, että kaikki sanoivat jotain, mikä on parannusta edellisiltä kerroilta. Tämänkaltaiset tehtävät ovat mukavaa vaihtelua normaaleista tunneista.

Maanantaina 15. toukokuuta keskustelussa olivat Minna Cantin Työmiehen vaimo - näytelmän katkelma, Eimo Leinon Hymykevä Apollo sekä Edith Södergranin Olemisen riemu.

- Ensimmäinen keskustelu oli Eino Leinon Hymyilevä Apollo. Molemmat ryhmät keskustelivat hyvin ja kertoivat omia mielipiteitä. Itse runosta en saanut kokonaiskukvaa. Sitä olisi voinut käsitellä lisää.

-Pellolaiset kertoivat näkemyksiään avoimesti ja sujuvasti.

- Toinen keskustelu oli Minna Canthin Työmiehen vaimo -näytelmäkatkelmasta. Tässäkin keskustelussa molemmat ryhmät osallistuivat mukavasti keskusteluun.  Keskustelu oli sopivan pohtivaa ja aktiivista. Molemmat ryhmät toivat omat mielipiteensä fiksusti esille.

-Kolmannen keskustelun aiheena oli Edith Södergranin runo Olemisen riemu. Näissä ryhmissä oli vain kaksi jäsentä. Se ei haitannut yhtään keskustelua. Ylitorniolaisialla oli hyviä kysymyksiä, jotka loivat hyvän pohtivan ilmapiirin keskusteluun. Keskustelu oli vaivatonta ja mukavaa kuunnella. Teksti itsessään oli varmasti mukava lukea.

Kuvat Mirjami Hyttinen

Takaisin edelliselle sivulle