Urheilun ja lukio-opinnot voi yhdistää

Julkaistu: 26.03.2013 klo 11.48

Sanna Alanenpää on tämän kevään abiturientti, joka suoritti kirjallisuuden lukiodiplomin heti kirjoitusten mentyä ohi.

- Sanna, olet abiturientti ja aktiiviurheilija. Mitä harrastat? Kuinka usein kilpailet?

Harrastan maastohiihtoa ja kestävyysjuoksua. Lukion alussa kilpailin lähes joka viikonloppu ympäri vuoden. Reilu kaksi vuotta sitten sairastuin mykoplasmaan, jota kesti reilun vuoden. Sen jälkeen ehdin treenaamaan täysipainoisesti kaksi kuukautta, kunnes sairastuin mononukleosiin eli pusutautiin. Nyt olen kuitenkin pystynyt treenaamaan vuoden täysipainoisesti.

- Miten on mahdollista yhdistää lukio-opiskelu ja kilpaurheilu? Oletko joutunut olemaan poissa koulusta kilpailujen takia?

Minulta opiskeluiden ja urheilun yhdistäminen on sujunut hyvin. Toki sairastelut ovat helpottaneet koulunkäyntiä ajallisesti, mutta henkisesti ne ovat vaikeuttaneet. Olen joutunut olemaan paljon poissa koulusta varsinkin lukion alussa. Alkuaikoina jotkut opettajat suhtautuivat asiaan epäilevästi, mutta yleisesti ottaen koko koulu on kuitenkin ottanut asian hyvin.

Yleensä ajatellaan, että jos urheilee täytyy mennä jonkin näköiseen urheilulukioon. Jos sinulla on oma valmentaja, ei urheilulukio ole mikään välttämätön. Toki urheilulukiossa on valmennusta ja treenejä koulun puolesta, mutta esimerkiksi minä olen käynyt valmennusleirellä, jotka ovat auttaneet treenaamisessa. Tiedän monia urheilijoita, ketkä ovat tästäkin lukiosta valmistuneet ja ovat nykyisin huippu-urheilijoita.

- Mitä kilpaileminen ja matkustaminen on opettanut sinulle?

Luulen, että ilman kilpailemista en olisi näin kunnianhimoinen ja periksiantamaton kuin nyt olen. Minulle ei riitä, että menen sieltä, mistä aita on matalin, vaan elämässä täytyy olla hieman haastetta. En ole ikinä ajatellut niin, että pääasia että asiat saa tehtyä, vaan silloin kun teen, niin teen myös kunnolla.

Kilpaileminen on antanut minulle lisää rohkeutta elämään. Matkustaminen on opettanut paikkojen tietämistä ja tuntemista sekä lisännyt yleissivistystä. Saavuttaakseni joskus tavoitteitani minun on täytynyt asettaa pieniä välitavoitteita, jotka ovat motivoineet minua jatkamaan vaikeuksienkin keskellä, niin opiskelussa kuin urheilussakin.

- Oma lukioaikasi on kohta takana. Mitä haluaisit sanoa opiskelupaikkaa miettivälle ylitorniolaisnuorelle?Millaisin miettein katsot lukioaikaasi?

Suosittelen täällä opiskelua, vaikka yläasteella tuntuisikin, että haluaa lähteä mahdollisimman nopeasti täältä paikkakunnalta pois. Kuitenkin jos perheesi asuu täällä, on elämä paljon helpompaa lukioaikana, kun voi vielä asua kotona. Täällä on harrastusmahdollisuudet paljon paremmat tai ainakin halvemmat kuin jossain muualla Suomessa.

Minulle jää omasta lukioajastani hyvät ja positiiviset muistot. Täällä on aina ollut rentoa opiskella ja ilmapiiri on ollut hyvä. Pienen lukion ansiosta täällä opiskelu on paljon henkilökohtaisempaa verrattuna isoon lukioon.

- Olet myös suorittanut kirjallisuuden lukiodiplomin. Mitä se oikein tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että sinun täytyy lukea 12-14 kirjaa annetusta kirjalistasta. Lukemisen ohella täytyy kirjoittaa lukupäiväkirjaa, jonka palautat opettajallesi. Kurssikokeena toimii kokoava essee lukemistasi kirjoista.

- Miksi halusit suorittaa kirjallisuuden lukiodiplomin?

En ole aikaisemmin tykännyt lukea kirjoja vapaa-ajalla tai oikeastaan en ole ehtinytkään harrastusten takia. Kuitenkin halusin saada lisää kursseja suoritetuksi, niin tämä oli helppo tapa lisätä niitä.

- Mitä opit kirjallisuudesta diplomikirjoistasi? Mistä pidit eniten? Löysitkö jonkin uuden genren, josta pidät?

Opin erilaisia sanavalintoja omaan kirjoittamiseen ja opin hahmottamaan isoja kokonaisuuksia lukupäiväkirjaa sekä esseetä kirjoittaessa. En löytänyt uutta genreä. Pidin eniten Kari Hotakaisen teoksesta Juoksuhaudantie.

- Millaisia ajatuksia elämästä sait lukemistasi kirjoista?

Valitsemani kirjat kertoivat elämästä hyvin negatiiviseen sävyyn, kuten hautajaisista, riippuvuuksista, avioeroista ja pettämisestä. Kaikki kirjat opettivat jollain tapaa, että miten ei kannata elää ja mitä siitä voi pahimmassa tapauksessa seurata.

Suosittelen lämpimästi diplomikurssin tekoa kaikille, koska ei tämä ole ylitsepääsemätön tehtävä, vaikka se voi vaikuttaa haastavalta.

Haastattelu ja kuvat Mirjami Hyttinen

Takaisin edelliselle sivulle