Ympäristö, paikka, tila. KU2-kurssin satoa

Julkaistu: 11.01.2017 klo 15.02

Tehtävänä oli rakentaa pienoismalli tilasta, joka kuvastaa jotain adjektiivia tai tunnetta. Tila muodostuu ns. "tilantekijöistä, joita ovat tilan koko, muoto, mittasuhteet, materiaalit, valo, ääni, tuoksu, lämpötila, liikkuminen tilassa. Nämä kaikki vaikuttavat tilan kokemiseen, tunnelmaan, viihtyvyyteen, toimivuuteen ja kestävyyteen. Tässä tehtävässä ei sisustettu huonetta vaan yritettiin ilmaista valittua adjektiivia/tunnetta tilantekijöillä, kertoo kuvataiteen opettaja Katariina Lauri-Spets.

Oona Juusola: "Ahdistunut"

Työssäni olevat "tilantekijät" yrittävät tehdä tilasta mahdollisimman ahdistavan ja "hukassa" -tunteen. Tila on isompi suhteessa "kiven" päällä istuvaan henkilöön. Värit ovat tummia, ja ainoat väripilkut ovat tekstit seinillä. Ainoa valo, joka kirkkaana loistaa on reiästä tuleva valo suoran henkilön kasvoille, ja se luo toivoa löytymisestä. Liikkuminen tilassa on melkein mahdotonta, sillä tilan alaosa on täynnä teräviä piikkejä. Äänet kaikuisivat tilassa, ja avun huudot, joita hukassa oleva mahdollisesti huutaa, palautuisivat aina vaan itselle.

Emma Kemppainen ja Meri Palokangas: "Ahdistunut"

Ahdistava tila on selvästi suurempi kuin henkilö, ja sininen puoli on mustaan puoleen verrattaessa paljon pienempi. Se kuvastaa sitä, että henkilön kokema ahdistus on suurempi kuin muiden näkemys henkilön mielentilasta. Sininen puoli kuvastaa muiden näkemystä. Muut eivät aina näe toisen mielen sisään, mutta toisaalta ahdistunut saattaa nähdä todellisuuden erilaisena kuin muut.

Ääniltään pimeä tila voisi olla jatkuvaa melua, kun taas muiden näkemystä ajatellen äänet ovat hiljaisia kuten esimerkiksi puiden lehtien kahinaa. Pimeydessä haju on tunkkainen, kun taas väliseinän toisella puolella tuoksuu raikas ja viileä ulkoilma. Pimeällä puolella kirkuvista väreistä johtuen lämpötila tuntuu tukalan lämpimältä.


Emma Korpi: "Onnellinen"

Tilan adjektiivi on onnellinen. Sitä kuvastaa tilan kirkkaat värit, valoisuus ja avaruus. Se ei ole liian suuri että sinne hukkuisi eikä liian pieni, jolloin se olisi ahdistava. Tilan henkilö keinuu, mikä omalla tavallaan kuvastaa onnellisuutta.

Miia Oja: "Hyytävä"

Teoksen hahmo on yksin vangittuna kylmään talvimaisemaan. Maisema on niin hyytävän kylmä, että sen ulkopuolellekin muodostuu suuria jääpuikkoja. Hahmo on yksin kylmässä erämaassa, joka on yksinkertaisen kaunis ja monipuolinen. Hahmolle suurta ja tyhjää erämaata täyttävät vain kuurankukat.

Linnea Orajärvi: "Kasvottomuus"

Valitsin kasvottomuuden koska se tuli ensimmäisenä mieleen. Mulla ei todellakaan ollu mitään selvää visiota sen suhteen ja siksi se näyttää siltä, ettei se liity millään tavalla kasvottomuuteen. Perhonen kumminkin peittää takaseinällä olevan naisen kasvot, ja se symboloi työssä kasvottomuutta.

Iida Pajuniemi: "Hukassa"

Rakensin tilan kuvatakseni adjektiivia hukassa. Laatikon kokoon verrattuna hyvin pienikokoisen ukkelin oleminen keskellä loputonta ja avaraa metsää kuvastaa juuri hukassa olemisessa sitä, että ei tiedä mihin menisi tai mitä tekisi. Hyvin heikosti piirretyt valkoiset ääriviivat taustalla kuvaavat epävarmuutta joka ympäröi ukkelia ja tuntuu loputtomuuden takia voittamattomalta

Henni Tervahauta: " Masentunut"

Kuvaa tilan laajuutta, jossa on kaksi 'ihmistä'. Toinen on metsän kaltaisessa ja toinen enemmän sivussa pimeässä. Värejä on vihreä, musta, sininen ja punainen ja vähän valkoista. Tilassa kuuluu ääniä ulkoa, mutta ei ole meluisa. Ei ole hirveän lämmin eikä kylmä, haju tulee puista. Tilassa ei myöskään liikuta, koska yksi on pysähtynyt metsään ja yksi on lähellä metsän rajaa pimeässä. Musta kuvaa pimeisyyttä, ei näe mitään ja vihreä kuvaa metsää. Sininen, valkoinen ja punainen ei kuvaa oikeastaan mitään.

Juttu Katariina Lauri-Spets. Kuvat Mirjami Hyttinen

Takaisin edelliselle sivulle