Elämänohjeita uusille ylioppilaille

Julkaistu: 09.12.2019 klo 17.17

Kevään 2019 kevätjuhlassa oli mukana riemuylioppilaita eli 50 vuotta sitten Ylitornion yhteiskoulun lukiosta valmistuneita. Saimme käsiimme Sirkka-Liisa Dyrssenin pitämän riemuylioppilaiden puheen, jonka julkaisemme Verkkolehdessä.

Kuvassa riemuylioppilaat rehtorinsa Jaakko Mutkan kanssa 

Riemuylioppilaiden puhe ylioppilaille 1.6.2019

Arvoisa Rehtori ja opettajat. Arvoisat uudet ylioppilaat sekä yleisö! Arvoisa entinen rehtorimme sekä arvoisat me vanhat, 50 vuotta sitten leivotut ylioppilaat!

Minä olen Sirkka-Liisa Dyrssen (entinen Angerian Sirkku Kaulirannalta).
Haluan aloittaa ensin hiljaisella mituutilla muistaen edesmenneitä opettajiamme sekä luokkatovereitamme. Hiljennymme muistamaan opettajien lisäksi Terttu Pukemaa, Helena Akkasta, Pekka Permiä, Juha Heikkalaa, Ritva Jussilaa sekä yksityisoppilaana kirjoittanuttta Martti Klemolaa.
___________________

Minun osalleni lankesi tämä puheen pito jostain syystä! Minun, joka koko sosiaalisesti aikuiselämäni, Helsingin opintojen jälkeen, olen asunut ulkomalla, joten suokaa anteeksi varmaankin omituiset sanojen ja lauseiden käänteeni. Suomea olen puhunut kaikkein vähiten. Joskus vaihtui kieli kolmelle, neljälle eri kielelle tunnissa. Aivot löivät linttiä ja katkoin puhumista sillä kielellä, jolla viimeksi olin puhunut, kunnes huomasin, että vastaanottaja ei ymmärtänyt sanaakaan. Meillä oli koulussa tunnetusti hyvä kieliopin opetus, joten opin kielet nopeasti.

50 vuotta sitten meitä oli 25 vastaleivottua ylioppilasta täällä. Muutama kirjoitti syksyllä, muutamat katsoivat parhaaksi käydä vielä vuoden. Osa meistä oli ollut 12 vuotta samalla luokalla. He ovat tietenkin tervetulleita meidän kanssamme tänne tänään, he kuuluvat meidän luokalle. Riemuylioppilaita he ovat sitten vasta ensi vuonna.

Lämpimät terveiset kaikilta myös, jotka tänään eivät voineet olla mukana. Nyt teitä uusia on jonkin verran vähemmän, kuten kyliemme asukkaat myös vähenevät. Teidän jännityksenne laukeaa tämän päivän osalta tältä osin.

Osa teistä on tyytyväinen ja onnellinen saavutuksistaan, joku ehkä pettynyt omaan suoritukseensa. Itse kuuluin heihin, jotka kirjoituksissa eivät vastanneet omia eikä muiden odotuksia, vaikka todistukset aina olivat olleet erittäin hyvät. Ympäristön ja varsinkin omat odotukset olivat korkeat ja pressi suuri. Oli kuin koko loppuelämän onni roikkuisi tästä kokeesta!

Minun kartalle ei ollut piirretty mahdollisuutta, että en saa lakkia juuri nyt eikä vasta syksyllä tai seuraavana vuonna. Se oli nyt ja nämä todistukset, jotka määräsivät elämämme. Meillä ei ollut mahdollisuutta parantaa todistuksiamme, kuten teillä varmaankin on, jos tahdotte.

Onneksi oli Suomessa pääsykokeita, joihin ensin valittiin myös todistuksien perusteella ja sitten testattiin monena päivänä teoreettisesti, psykologisesti, käytännöllisesti kaikki ominaisuudet, joita tarvittiin juuri siihen ammattiin. Tunsimme itsemme tosi valituiksi, kun läpäisimme. Lohdutukseksi teille, jotka ehkä tuntevat tänään samoin kuin itse tein. Jonkin ajan kuluttua ei kukaan enää kysy ylioppilastodistusta, CV on se, jota kysytään.

Älkää hätäilkö!

Osa teistä myös tietää tarkalleen, mihin haluaa, mutta te jotka ettet tiedä: Älkää hätäilkö! Ottakaa aikaa! Meillä oli kiire, koska oli nopeasti päästävä valmiiksi tienaamaan rahaa, Ruotsalaiset ystävämme lähtivät Interrailille, ”aupairiksi” Amerikkaan tai muuten vain ottivat vapaata, kun olivat kouluväsyneitä.

Ottakaa työ. Jokainen työ opettaa jotain. Lupaan, että siellä maailmalla on niin paljon tarjottavaa, joka odottaa tulla löydetyksi. Ei voi edes kuvitella, mitä tilaisuuksia voi tulla. On opittava tarttumaan sattumiin! Silloin ei sattuma olekaan enää sattuma vaan ehkä johdatus!!

Te nuoret tänään olette niin paljon valistuneempia kuin me olimme. Meillä oli lehdet, kirjat, radio, televisio, elokuvat… suurin piirtein. Teillä on koko maailma edessänne tietotekniikan kautta, Käytätte englantia aivan eri tavalla kuin itse teimme. Tiedätte ammateista varmaan paljon enemmän kuin me teimme. Osasta uusia ammatteja emme tiedä yhtään mitään tänäänkään.

Tietotekniikka ottaa teidät maailmalle sekunnissa ilman että liikahdatte paikoiltanne. Voitte täten oppia tuntemaan Pariisin, New Yorkin, minkä maailman kolkan hyvänsä. Mutta ette kuitenkaan tunne Pariisin kahviloiden tuoksua kaduilla, ette aisti kaupungin pulssia ettekä koe rakennuksien suuruutta ja niiden hengittämää historiaa. Jokainen aisti muokkaa tietoa ja tunnetta, elämystä.

Niin Alvar Aaltokin lähetti oppilaansa maailmalle pitkiksi ajoiksi opettamaan silmää ja hakemaan inspiraatiota. Ei ole niin kiire tänään valita se yksi ainoa lopullinen ammatti. Tiede osoittaa, että jos meillä on onni pysyä terveinä, on meidän biologinen ikämme 20 vuotta vähemmän kuin mitä syntymätodistuksemme näyttää. Ehdimme vaihtaa vaikka kolmeen ammattiin.

Naisten tasa-arvosta

Suomalaisena naisena ulkomailla olen usein saanut tilaisuuden todistaa, miten tasa-arvoisuus on meille itsestäänselvää Minna Canthista lähtien jo 1800-luvulta. Saan usein kertoa, että meillä on aina ollut naisia yliopistoissa yhtä paljon tai enemmän kuin mispuolisia. Usein ei paikat ennen riittäneet. Ketkä lähtivät ulkomaille opiskelmaan? Tytöt!

Kerron, ettää jopa puolustusministerimme oli nainen jo vuosia sitten. Monessa maassa vieläkin jatkuu se kamppailu monin eri tavoin, ja tämä näkyy palkoissa ja virkojen täyttämisessä.
Saksassa, missä olen kauan myös asunut, tämä jatkuu juuri nyt. Tytöt tekevät karriäriä ensin, kunnes huomaavat, että ei enää olekaan niin paljon aikaa perheen muodostamiseen. Tällä tahdon vain sanoa, että sen ”kärriäärin” voi tehdä myöhemmin. Sinulla on aikaa!

Jos naisena tai kenenä tahansa et saa ansaitsemaaasi kohtelua, älä yritä muuttaa muita. Muuta vain oma attityydisi, niin huomaat, että kohtelu muuttuu. Voit muuttaa vain itseäsi. ”Me too” -liikkeestä tietenkään puhumattakaan!

Kansainvälinen koulu

Olen koulun Facebook toverina seurannut koulumme toimintaa. On niin mahtavaa nähdä, kuinka hyvin olette onnistuneet. Olette kansainvälisesti jopa nostaneet kouluamme. Kerron tästä usein. Kerron, kuinka oma vanha kouluni oli ensimmäinen koulu, jossa iPad oli jokaisella oppilaalla. Saksassa voi olla yksi kaksi luokalla.

Saan usein myös vastata kysymykseen, miten on mahdollista, että Suomi on niin menestyvä Pisa-kokeissa. Yht´äkkiä jouduin itse miettimään: Niin, miksi tosiaan? En tiedä, miten te olisitte vastanneet. Ehkä vastauksenne olisi ollut erilainen kuin omani.

Olen kokenut koulut Ruotsissa ja Saksan eri osavaltioissa. Oma johtopäätökseni ja vastaukseni oli: Suomessa meillä oli (toivottavasti on) aivan homogeeninen peruskoulu. Kaikki oppivat samat asiat. Kaikki kirjoittavat ylioppilaskirjoitukset samaan aikaan ja ne arvostellaan samassa paikassa.

Meillä oli ”karriäärikoulu”, jossa koulun rehtorin ja opettajien mutta myös oppilaiden maine riippuu suorituksista. Kuulin juuri, että tänä vuonna Ylitornion koulu oli 27. tilalla kaikista Suomen kouluista. Vaikk ajoskus tietenkin mekin teimme temppuja ja vähemmän kilttejä hullutuksia, oli kuitenkin perustunne aina, että koulu oli tärkeä. Kunnioitimme kuitenkin opettajiamme ja varsinkin tietenkin rehtoriamme.

Kun kerron, että jo kansakoulussa opimme nuotit ja jopa johtamaan orkersternon, hämmästys on suuri. Kerron myös, että meillä oli ja on liikkunta ja urheilu tärkeitä aineita. Muissa maissa vähennetään koko ajan tunteja ja tytöt ja pojat saavat olla samoilla tunneilla pitkään lukioon asti. Liikunta on erittäin tärkeätä oppimiselle ja keskittymiskyvylle, kuten myös musiikki muuten on.

Älkää unohtako mistä tulette!

Nyt on siis teidän aikanne suunnistaa näiltä maisemilta ainakin ehkä alkuun. Älkää kuitenkaan unohtako, mistä tulette. On aivan toista tavata luokkatovereita 50 vuoden kuluttua, kun tuntee heidän perheensä, taustansa ym. Se on aivan erilaista suurkaupungeissa. Yhteisiä nimittäjiä ei ole samalla tavalla.

Matkallenne tahtoisin vielä sanoa, että ihminen yksin ei ole vahva. Jos tuntuu, että et lödyä tietä, sulje silmäsi ja ajattele jotain henkilöä, jota ihailet ja kunnioitat työelämässä ja jonka työtä ehkä itse haluaisit tehdä. Älä epäile ottaa häneen yhteyttä. Pyydä häntä mentoriksesi. Saat koko elämäksesi ystävän, tuen ja avun. He ovat usein iloisia ja yllättyneitä ja ylpeitä, että kysyit.

Rakkaat ylioppilaat! Tahtoisin myös sanoa, että elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten Matti Nykänen sanoi. Elä viisaasti mutta täysillä. Lepää paljon. Lepo on tärkeä. Ja etenkin älä koskaan lopeta unelmoimasta. Kaikki unelmat eivät ehkä täyty, mutta monet antavat suuntaa ja täyttyvät. Nuoruus menee nuorena hukkaan, sanoi Oscar Wilde, joten unelmoi koko elämäsi ja yritä täyttää unelmasi iän ja kokemuksen kasvaessa.

Toivotan teille kaikille meidän kaikkien vanhojen puolesta kaikkea mahdollista hyvää tiellenne. Toivotaan, että saamme kaikin elää rauhassa ja terveinä mahdollisimman tervellä maapallolla.

Meille vanhoille tahdon sanoa, kuinka erikoisen rakasta on tavata teitä kaikkia. On kuin tulisi kotiin oltuaan kauan poissa. Haluan myös, että me emme myöskään koskaan lopeta unelmoimasta.

Kiitos vanhalle koulullemme, joka teki meistä aika hyviä ihmisiä. Kodin ohella opettajamme ja rehtorimme, joka tosiaan silloin ei ollut ikivanha, opettivat meitä erottamaan oikean värästä. Olemme ylpeitä koulustamme. Kiitos!

Sirkka-Liisa Dyrssen

Takaisin edelliselle sivulle