iConnected: Epics in Europe opiskelijan silmin
Julkaistu: 11.04.2017 klo 10.01
Miltä Epics in Europe näytti opiskelijan silmin? Linnea Orajärvi kirjoitti oman tarinansa Italia-viikosta.
Oli maanantaiaamu ja huhtikuu oli jo ovella. Kömmin ylös sängystäni ja yrittäen saada uneliaat silmäni katsomaan aamun ensimmäisiä auringonsäteitä. Katsoin kelloa huomaten, että minulla on kiire kouluun. Siellä minua odotti luokkani lisäksi 30 italialaista, jotka olivat matkanneet tänne asti tekemään yhteistyöprojektia kanssamme. Minua jännitti, eikä mikään tuntunut pysyvän käsissäni. Tilanne oli täysin uusi minulle, mutta yritin ajatella sitä ilon kautta, kuten mummini käski tekemään. Tämä oli mahtava tilaisuus käyttää oppimaani kieltä ja tutustua uusiin ihmisiin Euroopan toiselta puolelta.
Saavuin luokkaan, myöhässä. Kaikki kuhisivat jännityksestä tietäen, että italialaiset ryntäävät luokkaan hetkenä minä hyvänsä. Olin ainoa, joka istui ilman suomalaista vieruskaveria. Yritin ajatella tätä edelleen ilon kautta, kunnes ajatuskuplani poksahti rikki. He tulevat. Viereeni istahtaa kolme ystävällisen näköistä poikaa: Marco, Radi ja Tito. Aamu jatkuu rehtorimme Sarin sekä hänen kollegoidensa, italialaisopettajien, Andrean ja Adan esittelyllä. He kertoivat meille, miten viikko tulisi etenemään. Kaikki olivat odottaneet tätä. Ei mennyt kauaakaan, kun alkoikin jo italialaisten vaatima kahvitauko. Kahvia oli tarjolla kaikille. Oppilaatkin alkoivat pikkuhiljaa heräillä ja desibelit kasvoivat entisestään.
Palasimme luokkaan jakamaan ryhmät, joita oli esimerkiksi musiikki-, elokuva- ja Minecraft -ryhmä. Minä kuuluin ryhmään, joka teki elokuvan Beowulf- kertomuksen lopusta, jossa Beowulf tappaa lohikäärmeen ja kuolee sen puremaan. Ryhmääni kuului kahdeksan henkilöä, joista neljä oli luokkalaisiani. Ryhmän italialaiset olivat kaikki tyttöjä: Giulia, Matilde ja Maria Vittoria.
Yhteistyömme alkoi hieman mutkikkaasti, mutta se ei loppujen lopulta haitannut ja me pääsimme yksimielisyyteen. Seitsemän tyttöä samassa ryhmissä omine mielipiteineen ei ole kovinkaan helppo ryhmä työskennellä. Takkuisesta alusta huolimatta meillä oli hauskaa ryhmätyötä tehdessämme ja laitoin merkille joitain tärkeitä havaintoja. Esimerkiksi se, että vaikka kaksi ihmistä puhuvat täysin eri kieltä, on heillä jotain yhteistä, minkä molemmat ymmärtävät: nauru.
Pitkin viikkoa esittelimme omia töitämme vuorotellen, välillä italialaiset, välillä suomalaiset. Kaikilla oli hienoja puheita, esitelmiä ja elokuvia. Me kaikki opimme paljon eeppisistä kertomuksista, kuten Kalevalasta sekä Iliaksesta ja Odysseiasta. Käsittelimme myös Beowulfia ja joitain tunnettuja kirjailijoita. Parhaiten tästä viikosta painui takaraivoon Andrea Maricellin pitämät kauniit puheet sankaruudesta, tästä projektista ja meistä nuorista. Hän puhui meistä kauniisti, vaikka ei edes tuntenut meitä. Se saa vieläkin hymyn huulilleni.
Torstaina jatkoimme töiden viimeistelyä, ja osa sai elokuvansa jo valmiiksi. Tämä oli päivä, jona kaikki alkoivat tutustua toisiinsa paremmin. Pyydettiin kaveriksi Facebookissa, lisättiin Snapchatissa ja aloimme seurata toisiamme Instagramissa. Se loi ikuiset yhteydet italialaisiin ystäviimme. Meillä oli jonkin verran vapaa-aikaa sen jälkeen, kun olimme viimeistelleet työmme. Vietimme aikaa jutellen ja kuunnellen musiikkia. Heistä paljastui täysin erilaisia persoonia, mitä olin luullut heidän olevan. Käytävällä tuoksui popcorn, ja opettajat valmistelivat aulaa iltaa varten.
Keräännyimme torstai-iltana lukion aulaan, sekä italialaiset että suomalaiset. Illan ohjelma alkoi yhteisellä ruokahetkellä, jossa oli tarjolla pizzaa. Italialaiset olivat tottuneet parempaan, eivätkä he olleet kovin innoissaan pizzoista. Ilta jatkui kokoontumalla saliin, jossa olisi tiedossa kiinnostavaa katsottavaa. "Epics got talent" alkoi Ylivolin tyttöjen esittämällä sirkusesityksellä. Esitysten taso parani paranemistaan ja sieltä paljastui yllättäviäkin talentteja.
Italialaiset olivat mahtavaa yleisöä, ja kyllä suomalaisetkin yrittivät pysyä menossa mukana. Andrean laulaessa Juhanan ja Matin kanssa Ed Sheeranin kappaleen I see fire, olin vähällä kyynelehtiä koko salin veden valtaan. Se hetki oli ihana ja kaikki olivat läsnä. Siitä laulusta tulen aina muistamaan tämän ikimuistoisen viikon.
Viikko päättyi yhteisten töiden esittelyyn salissa perjantaina. Sen jälkeen heitimme hyvästit ja nappasimme yhteiskuvan koulun portailla. Italialaiset toivoivat kovasti, että tulisimme käymään heidän luonaan vielä illalla. Lupasin mennä. Istuin salissa Giulian, Matilden ja Nicolen kanssa jutellen ja katsoen jalkapallopeliä, johon kaikki pojat olivat osallistuneet. Vertailimme Suomen ja Italian kulttuureja ja tapoja, ja nauroimme asioille joita teimme toistemme mielestä oudosti tai hassusti. Sovimme, että menisin jonain päivänä Milanoon syömään pizzaa ja pastaa heidän kanssaan. Mikään ei ikinä ole tuntunut niin hyvältä kuin se, kun miltei tuntematon ihminen sanoo sinulle, että "You are not like everyone else. You're more like us". Se sai väistämättäkin minut hymyilemään. Tunsin kuuluvani johonkin, mihin minun olisi pitänyt kuulua kauan aikaa sitten.
Kuvat Mirjami Hyttinen