Kirjailijavieraana Satu Rämö
Julkaistu: 20.04.2023 klo 19.19
Kirjailija Satu Rämön mielestä kielen ja kulttuurin yhteys on perustavanlaatuinen: kulttuurin voi ymmärtää ja siinä voi tulla ymmärretyksi täysin vain kielen kautta. Siksi hän on opiskellut uuden kielen silloin, kun on työskennellyt tai asunut uudessa maassa.
Rämö asuu Islannissa, mutta tie sinne on kulkenut ainakin Kreikan ja Espanjan kautta. Hänen puolisonsa on islantilainen, ja heillä on kaksi lasta. Lukioomme hän tuli vierailulle etäyhteydellä osana valtakunnallista kieltenopetuksen LUKKI-hanketta.
Rämö kertoi kiehtovasti siitä, miten ja miksi hän opiskeli islannin kielen, vaikka olisi pärjännyt uudessa kotimaassaan hyvin englannillakin – onhan Islannilla lähihistoriassaan pitkät ja vahvat yhteydet Yhdysvaltoihin ja amerikkalaiseen kulttuuriin Nato-jäsenyyden ja maantieteellisen sijainnin vuoksi.
– Kun olin vaikkapa juhlissa, islantilaiset kyllä kohteliaasti puhuivat aluksi englantia, mutta vaihtoivat keskustelun hyvin pian äidinkielelleen. Jäin aina hieman ulkopuoliseksi, ja vähitellen minulle syntyi huoli siitä, että muut eivät ymmärrä, kuka olen, enkä minä ymmärrä, mitä täällä on meneillään ja keitä täällä asuu, kun en pääse kommunikoimaan näiden ihmisten kielellä. Tein toimittajan töitä ja kirjoitin lehtijuttuja Helsingin Sanomille ja Ylelle, mutta tunsin, että en saa kiinni aiheista syvällisesti, koska en ymmärrä kieltä.
Rämön mielestä jokaisen täytyy löytää oma tapansa oppia kieltä. Hän yritti monta vuotta oppia kielen matkimalla, mutta sanat ja asiat eivät vain jääneet mieleen. Hän opiskeli myös kansalaisopiston kursseilla, mutta niissä ei edetty perusasioita pidemmälle.
– Kun ei osaa kieltä, kokee olonsa rajatuksi. Minäkin ostin leipomosta aina saman määrän sämpylöitä, koska en osannut taivuttaa lukusanoja kunnolla.
Sitten Rämö aloitti kielen opinnot yliopistossa: – Ymmärsin oppia omalla tavallani. Olen vanhanaikainen oppija, ja kielioppi on minulle tärkeää. Opiskelin yliopistossa kolmivuotisen islanti toisen kielenä -tutkinnon. Ensimmäisen vuoden opiskelimme fonetiikkaa ja kielioppia: verbiluokkia, taivutusmuotoja, sen mistä tunnistaa miehen ja naisen nimen ja niin edelleen. Opin esimerkiksi, että islannin kielessä nimetkin taipuvat. Kun aiemmin olin esimerkiksi luullut, että lehtijutussa puhutaan kahdesta eri ihmisestä, ymmärsin nyt, että siinä puhuttiinkin yhdestä ihmisestä ja kysymys olikin vain siitä, että nimi taipuu eri tavalla lauseyhteyden mukaan. Jotta opin kielen kunnolla, minulle kieliopin oli tultava ensin.
Toisen vuonna tutkinnossa luettiin islantilaista kirjallisuutta ja kolmantena vuonna vanhoja islantilaisia käsikirjoituksia. Tämä avasi oven kulttuuriin: - Islannin kielessä on paljon kielikuvia, ja jos hallitsee niitä edes vähän, ilmaisu on rikkaampaa. Kielikuvien kautta olen oppinut myös islantilaista mentaliteettia. Esimerkiksi islantilaiset sanonnat, kuten ”Eteenpäin voin kanssa” tai ”Ne jotka lähtevät soutamaan, saavat kalaa”, kertovat islantilaisten ratkaisukeskeisyydestä.
– Kulttuurista, ihmisistä, huumorista ja tunteista ymmärtää, kun on oppinut sanontoja ja kielikuvia, mutta niitä ymmärtää vasta, kun on oppinut ensin kieliopin. Kun olin opiskelut kolme vuotta, minulla ei ollut enää huolia siitä, että en pystyisi ilmaisemaan itseäni enkä olemaan se, kuka ja minkälainen olen. Minulla ei ollut enää huolia myöskään sen suhteen, että en ymmärtäisi tätä maata, Rämö kertoi. - Islannissa kansalaisuuden saaminen edellyttää kielen osaamista, ja näin kielen osaaminen antaa pääsyn myös äänestämään, osallistumaan ja vaikuttamaan.
Rämö lopetti mielenkiintoisen esityksensä tiivistämällä sanomansa: - Kielen avulla pääsee käsiksi kulttuuriin, ja kielen oppimisesta voi olla hyötyä hämmentävissä yhteyksissä, esimerkiksi dekkarin kirjoittamisessa!
Rämö on kirjoittanut useita kirjoja, ja hänen dekkarisarjansa Hildur on saavuttanut suurta menestystä. Se sijoittuu Islannin syrjäisille vuonoille ja ammentaa aineksia islantilaisesta kulttuurista.
Kiitos innostavasta ja inspiroivasta esityksestä!
Teksti Terhi Hammare
Kuvat Sari Lantto