Markus Luiron puhe ylioppilas- ja itsenäisyyspäiväjuhlassa 2.12.2022

Julkaistu: 06.12.2022 klo 17.58

Hyvät ylioppilaat ja arvoisat juhlavieraat!


Olemme täällä tänään juhlistamassa kahta merkittävää merkkipaalua: ylioppilaidemme valmistumista ja Suomen 105 vuotista taivalta. Kun tarkastelemme ylioppilaidemme lukiotaivalta ensimmäisistä päivistä tähän päivään, joka kaikkien lukioopiskelijoiden silmäkulmassa kiiltää, voimme verrata kaikkia heidän kokemiaan haasteita, kuten koeviikkoja ja arvioitavia tehtäviä, Suomen kokemiin haasteisiin, kuten sisällissotaan ja maailmansotiin. Samoin tavoin voimme verrata heidän kokemiaan iloja, kuten opintomenestystä, Suomen kokemiin iloihin. Ylioppilastutkinnon suorittaminen on yhtä merkittävä asia nuoren itsenäistymisen tiellä kuin itsenäisyysjulistuksen antaminen oli Suomen omalla. Kaikki haasteet ja ilot rakentavat yksittäisen henkilön ja samalla Suomenkin identiteettiä: valtiohan koostuu kansalaisistaan. Identiteettimme vuoksi on tärkeää juhlia itsenäisyyttämme: ettemme unohda yhteistä historiaamme, toisiamme tai itseämme: onhan Suomen itsenäisyyden julistaminen samalla meidän jokaisen suomalaisuuden juhlistamista.


Minkälainen on Suomen identiteetti? Mistä se koostuu? Mainitsemiani haasteita on ollut monia: sotien lisäksi olemme muun muassa kokeneet sotakorvauksien tuoman
niukkuuden, öljykriisin 1970-luvulla, laman 1990-luvulla ja viimeisimpänä kaksi vuotta sitten alkaneen koronakriisin. Jokainen näistä vastoinkäymisestä on tarkoittanut meille suomalaisille jostain luopumista tai karsimista: sotien aikana elintarvikkeiden sääntely oli merkittävää ja elintaso laski, öljykriisin aikana 1970-luvulla taas energiaa säännösteltiin ja pirtit olivat tunteja pimeänä, ja vielä viime vuonna jouduimme luopumaan oikeudestamme vapaaseen liikkumiseen. Vaikka olemme joutuneet luopumaan meille tärkeistä asioista, on niinä aikoina yksi tärkeimmistä asioista Suomen olemassaolon kannalta kehittynyt: suomalaisten yhtenäisyys. Esimerkiksi korona-aikana suomalaiset jakoivat toisilleen vinkkejä, miten karanteeniaikana voi kuluttaa aikaa, ja sinä aikana sosiaalisten suhteiden suuri tärkeys huomattiin. Voidaan siis sanoa, että sota-ajan ”Kaveria ei jätetä” -ajattelu ei ole kadonnut minnekään. Juhlistamme itsenäisyyttämme siis yhtenäisyytemme vuoksi ja muistaaksemme ikuisesti ne asiat, jotka eivät saa koskaan tapahtua uudestaan, ja tästä juhlasta olemme ikuisesti kiitollisia sotiemme veteraaneille.

On meillä myös ilon aiheita. Olimme maailmassa ensimmäisiä maita, joka antoi naisille äänestysoikeuden ja mahdollisuuden asettua ehdolle valtiollisissa vaaleissa.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusprinsiippiin perustuva sosiaaliturva takaa ihmisille turvaa vaikeinakin aikoina, ja minun ikäluokkani, ystäväni, olimme ensimmäisiä opiskelijoita, jotka saivat toisen asteen opetuksen täysin ilmaiseksi. Kautta aikojen Suomi on halunnut parantaa kansalaisten hyvinvointia ja edistää turvallisuutta. Tämä näkyy monissa tilastoissa: suomalaisten oppilaiden Pisa-tulokset ovat maailman huippuluokkaa, ja maailman onnellisuusraportin mukaan Suomi on jo viidennettä vuotta peräkkäinmaailman onnellisin maa. Nämä tulokset ja yhteiskunnan kehitysaskeleet luovat positiivista Suomi-kuvaa maailmalle. Tästäkin voimme olla hyvin ylpeitä.

Osallistavan päätöksenteon seurauksena itsenäisessä Suomessa kaikilla yhteiskunnan jäsenillä, mukaan lukien nuorilla, on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon niin omassa kunnassa vaikkapa nuorisovaltuuston kautta kuin valtakunnallisella tasolla sosiaalisen median kautta. Myös uuden hyvinvointialueen tasolla nuorten ääni otetaan kuuluviin maakunnallisen nuorisovaltuuston kautta. On tärkeää, että nuorille, kuten myös muillekin ryhmille, annetaan vaikuttamismahdollisuuksia yhteiskunnallisiin asioihin, koska Suomen ja demokraattisen järjestelmän tulevaisuus riippuu meistä kaikista. Ukrainan menestys puolustussodassa Venäjää vastaan on hyvä esimerkki aikaisemmin mainitsemastani kansallisesta yhtenäisyydestä, joka saavutetaan osallistavalla päätöksenteolla. Tätä yhtenäisyyttä löytyy myös meiltä, ja sitä on syytä juhlistaa.

Kun nuorilta kysyttiin, mitä Suomen itsenäisyys merkitsee heille ja miksi itsenäisyyttämme on tärkeää juhlistaa, voidaan tulokset koota kahteen virkkeeseen: Meille itsenäisyys merkitsee ylpeyttä olla suomalainen, uskallusta olla oma itsemme, mahdollisuutta puhua omaa kieltä, oppia omaa historiaa ja rakentaa tulevaa. Itsenäisyyttä on tärkeä juhlistaa, jottemme unohtaisi sitä panosta, jonka sotiemme veteraanit uhrasivat itsenäisen Suomen puolesta ja jotta suomalaisuuden merkitys ja ylpeys säilyisi.

Edellä mainitsemani asiat, kuten osallistava päätöksenteko, ovat hyviä esimerkkejä, jotka ovat omalta osaltaan myös mahdollistaneet Suomen pysymisen itsenäisenä. Senkin vuoksi itsenäisyyttämme on syytä juhlia, jotta voimme tunnistaa näissä asioissa kehittämisen kohteet ja kehittyä itse paremmiksi suomalaisiksi. Kulttuurimme on monimuotoistunut ja rikastunut maahanmuuton ansioista. Suomalainen kulttuuri on siis hyvin erilainen kuin se oli vaikkapa itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä. Näiden uusien kulttuurien piirteiden hyväksyminen osana suomalaista kulttuuria on hyvä esimerkki jatkuvasta kehityksestä, jota meissä suomalaisissa tapahtuu.

Niin yksilön oman itsenäisyyden kuin myös Suomen itsenäisyyden juhliminen on tärkeää. Se mahdollistaa meille ylpeyden olla oma itsensä eli suomalainen, mutta samalla se jättää meille mahdollisuuden kehittyä.

Hyvät ylioppilaat, Elias ja Akseli!

Teidän itsenäisyytenne tie on juuri alkamassa. Tulevaisuuden rakentaminen jatkuu jatko-opintopaikassa tai työelämässä. Mihin tahansa tulevaisuus teidät vie, olemme kaikki varmoja, että jos vain yritätte, kaikki on teille mahdollista. Ja yritystä teiltä varmasti löytyy. Te tulette rakentamaan yhteistyössä muiden suomalaisten kanssa huomisen Suomea, ja sen uskon olevan valoisa. Meistä kaikki ovat olleet onnekkaita kun olemme saaneet kutsua teitä ystäviksi.

Suomea ja meitä suomalaisia voikin kuvailla järveksi ja sen asukeiksi. Jokainen merenelävä on erilainen, kalaparvet ovat suuria ja yhtenäisiä ja niissä toisista huolehtiminen on tärkeää. Vesi on kirkasta. Meillä on hyvä olla. Järven pintaan heijastuu sinisen taivaan ja valkoisten pilvien värit. Jukka Kuoppamäen sanoin ”sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden” saamme elää omassa kotijärvessämme vapaudessa.

Näin lopuksi haluan lainata joitain pyhän Franciscus Assisilaisen rukouksen sanoja, sillä mielestäni ne kuvaavat kaikkia niitä asioita, joita olemme toisillemme antaneet ja joita haluamme toisillemme antaa:

"Sinne, missä on vihaa, tuokaamme rakkautta.
Sinne, missä tapahtui loukkaus, anna meidän antaa anteeksi.
Sinne, missä on erimielisyyttä, anna meidän tuoda sovinto.
Sinne, missä on erehdystä, anna meidän tuoda totuus.
Sinne, missä on epäilystä, anna meidän tuoda uskoa.
Sinne, missä on epätoivoa, anna meidän tuoda toivoa.


Kiitos!

Takaisin edelliselle sivulle