Saksanryhmä keväisessä Wienissä
Julkaistu: 27.05.2016 klo 08.15
Kakkosen saksan kielen opiskelijat tekivät ekskursion Itävaltaan Wieniin 19. - 21. toukokuuta opettajansa Jenni Niskan johdolla. Tässä reissussa olleiden matkakertomus.
TORSTAI 19.5. – Matkustuspäivä
Aamulla menimme bussilla Rovaniemen lentokentälle, josta lensimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Siellä hengähdimme puolisentoista tuntia, söimme ja joimme hetken, jonka jälkeen jatkoimme matkaa Wieniin. Wienin lentokentälle päästyämme jännitimme ruumassa olleita matkalaukkuja: olivatko ne tulleet perille vai menneet Afrikkaan? Onneksemme tullessamme hakemaan laukkujamme hihnalta ne ilmestyivät sopivasti mustien muovihapsujen takaa perätysten.
Laukut saatuamme harhailimme hetken lentokentällä. Etsimme info-pisteen käsiimme, josta hankimme eräänlaiset matkakortit ja sieltä suuntasimme junalle. Meidän piti leimata korttimme, mutta meillä ei ollut aavistustakaan missä tai miten. Opettajamme sitten tarkasti kellonajan ja hyppäsi junaan muutamaksi minuutiksi kysymään neuvoa matkustajalta. Tämä ohjeisti meidät keltaisen pienen laatikon luo. Spurttailimme asemalla ihmisten katsellessa juoksemistamme ja löydettyämme korttileimasimen tungimme vuorotellen korttimme keltaiseen pömpeliin. Sitten hyppäsimme junaan, ja hetken päästä kuuluikin huokaus: "Ihan hyvinhän me kerettiin!"
Junalla matkustimme keskustaan. Harhailimme hetken päästäksemme ulos asemalta, mutta parin neuvokkaan suunnistajan avulla olimme pian kadulla talsimassa kohti hostelliamme. Kävelessämme osa meistä kaivoi kameransa esiin ja räpsi kuvia.
PERJANTAI 20.5. – Kiertoajelua ja kaupunkiin tutustumista
Nousimme aamulla yhdeksäksi syömään aamupalaa. Aamupalan jälkeen lähdimme raitiovaunulla kiertoajelubussin pysäkille. Näimme matkan varrella Wienin nähtävyyksiä, muun muassa ooppera- ja konferenssitalon. Hyppäsimme jossain vaiheessa kierrosta kyydistä pois ja menimme syömään ravintola-kahvilaan. Tilatessamme pääsimme kokeilemaan saksankielen taitojamme, jotka olivat osalla vähän ruosteessa. Suurin osa tilasi leipää, joka näytti melkein pizzalta, osa taas salaattia ja pastaa.
Ruokailtuamme ja jutusteltuamme lähdimme talsimaan kohti Schmetterlinghausia eli perhostaloa, valtavan isoa sademetsämäistä kasvihuonetta, jossa lenteli vapaina satoja eri perhoslajeja. Sen jälkeen lähdimme kävelemään Tapaninkirkon luo. Kirkon edustalla erkaannuimme, sillä osa halusi kiivetä kirkon torniin katsomaan näkymiä ja toiset ihmettelemään keskustan katuja. Osalle tarttui mukaan vaatteita, kirjoja ja matkamuistoja.
Rakennukset ovat korkeita, massiivisia sekä ovat todella elegantteja. Saksan kieltä puhutaan eri tavoilla ja Wienissä se on ilmennyt nopealla tempolla ja sitä on mielenkiintoista kuunnella. Ihmiset ovat Wienissä pohjimmiltaan ystävällisiä, vaikka saattavat ensituntumalta vaikuttaa äkkipikaisilta.
LAUANTAI 21.5. – Luonnonhistoriallinen museo ja puistopiknik
Aamu alkoi hieman aikaisemmin kuin ensimmäisenä päivänä. Aamupalalle oli noustava 8.30 ja seuraavana suuntana oli ratikalla matkustaminen luonnonhistorialliseen museoon, joka oli lähellä ydinkeskustaa.
Museo oli valtava ja sisälsi nähtävää eri kivilajeista valtaviin dinosaurusten luurankoihin ja kivikauden ihmisten esineistä säilöttyihin liskoihin. Tuntui että kaikki maailman eläimet löytyivät sieltä: nähtävää oli jopa niin paljon että loppua kohden tuntui etteivät pienet peipposet jaksaneet niin innostaa. Kokonaisuutena museo oli mahtava kokemus älyttömän kauniine freskoineen kuin patsaineenkin.
Museon ylpeys oli tuhansia vuosia vanha Venus-veistos, joka oli kyllä oletettua pienempi. Jännittävää kuinka niinkin vanha veistos on säilynyt tähän päivään asti. Ainoana suurena miinuksena oli kuitenkin planetaario, joka oli ikävä kyllä kiinni. Kolmen tunnin kiertelyn jälkeen kokoonnuimme aulaan ja päädyimme piknikille museon pihalle auringon paisteeseen.
Ruokailun jälkeen vuorossa oli omaa aikaa joka käytettiin ydinkeskustassa kierrellen niin kaupoissa kuin kahviloissakin. Viiden tunnin jälkeen uuvuksissa ja köyhänä menimme vielä hienoon ravintolaan syömään koko porukalla, joka kruunasi päivän. Henkilökunta oli mukavaa ja ravintolassa oli muutenkin todella rento tunnelma. Ruoka oli todella hyvää ja asioiminen alkaa tuntumaan jo helpommalta kuin alussa. Tästä sitten suuntasimme jo vatsat täynnä nukkumaan tyytyväisin mielin.
SUNNUNTAI 22.5. – Schönbrunnin palatsi ja Prater
Aamu alkoi yhteisellä aamupalalla klo 8.30, jonka jälkeen suuntasimme metrolla kohti Schönbrunnin linnaa. Näin kolmantena päivänä metrolla kulkeminen ja yleensäkin suunnistaminen Wienissä on muuttunut paljon helpommaksi – suurkaupungissa ei olekaan niin hankala liikkua.
Päästyämme päätepysäkillemme kohtasimme turistitulvan ja tappavan kuuman hellesään. Loputtoman jonottamisen jälkeen pääsimme vihdoin sisälle linnaan, joka oli täynnä historiaa. Saimme mukaamme kierrokselle "radio-oppaat", joista pystyimme halutessamme kuuntelemaan lisätietoa liittyen linnan eri huoneisiin ja siellä asuneisiin henkilöihin. Kävelimme 40 huoneen kierroksen, joka sisälsi kaikkea makuuhuoneiden ja juhlasalin väliltä. Huoneet oli sisustettu hyvin yhtäläisesti: lähes jokainen noudatti samaa kaavaa koristeiden ja kultaisten yksityiskohtien osalta.
Saatuamme kierroksen päätökseen linnassa siirryimme puutarhan puolelle. Alue oli valtava, joten päädyimme valitsemaan sieltä vain parhaat kohteet pysyäksemme edes jokseenkin aikataulussa. Hajaannuimme pienempiin ryhmiin, ja siirryimme käymään paikkoja läpi omaan tahtiimme. Meillä ensimmäisenä vuorossa olivat labyrintit, joita löysimme tältä paikalta kolme. Ensimmäinen labyrintti ei ollut iso, mutta todellakin hankala! Kävelimme umpikujia noin puoli tuntia, kunnes vihdoin löysimme keskikohdan.
Hetken levättyämme suuntasimme kohti nyppylää, jonka päältä näki koko Wienin yli. Mäki tuntui monen kävelypäivän jälkeen jo aika vaivalloiselta, mutta näköala palkitsi väsymyksestä huolimatta. Mäen päältä tosiaan näki lähes koko Wienin, mitä emme olisi ikinä uskoneet. Näkymä oli erittäin hieno!
Päivän päätteeksi kävimme nopeasti kurkistamassa Wienin huvipuistoon Prateriin, jossa saimme tuhlata viimeisimmätkin energiamme. Nyt odotamme innolla huomista kotimatkaa!
MAANANTAI 21.5. – Matkustuspäivä: Kotiin päin
Lähdimme kohti kotia hostellilta klo 8 jälkeen, ja ensimmäisenä suuntasimme metrolla lentokentälle. Väenpaljouden joukosta raivasimme tiemme lentokoneeseen kohti Helsinkiä ja saavuimme Suomeen ehjin nahoin. Reissu oli opettavainen ja kulttuuririkas, mutta palasimme mieluusti kotiin.
Wieniin tutustui päivä päivältä vain enemmän ja kaupungin vanhoja rakennuksia olisi voinut ihastella loputtomiin. Saksan kieltä kuuli joka paikassa ja oli hauska huomata että itsekin ymmärtää ainakin osittain muidenkin keskusteluja Itävallan aksentista huolimatta. Myös paikallisten kanssa tuli puhuttua niin asioidessa kuin muutenkin. Esimerkiksi tapasimme Wienin keskustassa vanhemman naisen, joka tuli puhumaan meille. Opimme myös paljon eri tavoista asioida ja saimme jopa ohjausta ravintolassa tilaamisesta paikalliselta tarjoilijalta.
Into saksan kielen oppimiseen kasvaa koko ajan enemmän, sillä olisi mahtavaa pystyä puhumaan vieläkin paremmin ja kommunikoimaan muiden kanssa muulla kuin englannilla, jota täytyi varalta välillä käyttää.
Kiitokset matkamme mahdollistajille Ylitornion yhteiskoulun lukiolle ja stipendirahastoille!
Kuvat ja teksti Jenni Niska ja saksanryhmä