Terveisiä Pohjois-Irlannista!
Julkaistu: 25.11.2017 klo 19.00
SENDiT Erasmus+-projekti jatkui viikolla 47 opettajien opiskeluviikolla Pohjois-Irlannissa. Sari Lantto, Hanna Viippola ja Mirjami Hyttinen vierailivat Cedar Lodge Schoolissa Belfastissa yhdessä muiden projektikoulujen henkilöstön kanssa.
-Minuun teki suuren vaikutuksen perjantaina pidetty palkitsemistilaisuus, jossa Cedar Lodge Schoolin oppilaat myös esiintyivät. Jokainen esiintyjä oli täysillä mukana ja uskalsi antaa parhaansa, kertoi Sari. Esitys sai hurjat aplodit, ja yksi esiintyjistä liikuttui kyyneliin aplodien tulvassa. Oli hienoa nähdä, miten toiset esiintyjät lohduttivat häntä. Kannustamisen ilmapiiri oli selvästi nähtävissä. Vaikka isäntäkoulumme oli erityiskoulu, sen oppilaat olivat rohkeita ja taitavia esiintyjiä.
Projektin vetäjä Chris Murphy ja rehtori Lois Little toivottivat vieraat tervetulleiksi ja kertoivat koulun kasvatusperiaatteista.
Projektiin osallistuvat viisi koulua olivat hienosti seinällä esillä.
Erasmus-viikon jokaisella päivällä oli oma selkeä teemansa. Maanantaina oli kouluun tutustumispäivä. -Oppimisympäristöllä on iso vaikutus oppimiseen, totesi Hanna. Eri toiminnoissa väreillä havainnollistettiin erilaisia asioita ja käytävien kirkkaat värit inspiroivat. Mirjamin havainto oppitunnilta oli, että opiskelussa käytettiin oppiainerajat ylittäviä tehtäviä. -Luokissa oli tehtävien kierto 15 minuutin välein, mikä sopii varmasti hyvin lapsille, joilla on keskittymisvaikeuksia, kertoi Sari havainnoistaan.
Monique Vergoossen opetti koodausta.
Tiistaina oli työpajoja koulun oppilaille. Kävimme ryhmien mukana käyttöliittymä-, kodaus ja Clips-ryhmissä. Sari veti Clips-pajoja tvt-tutoreille. Sarin nimi muuntuikin välillä Siriksi. Oppilaitten opiskeluinto ihastutti.
Keskiviikkona koulun täytti Erasmus-vieraiden lisäksi 180 opettajaa, joille pidettiin työpajoja. Me Hannan kanssa olimme ohjaamassa Clips-ohjelman käyttöä Sarin ja Eannan vetämässä pajassa.
Keskiviikkoaamun ohjelmaan mahtui myös taksiajelu Belfastin muurien maalauksiin tutustumassa. Belfastin halkaisee muuri, joka erottaa katolisten tasavaltalaisten ja protestanttisten rojalistien alueet. Portit suljetaan yöksi turvallisuussyistä.
Kaupungissa elää ylisukupolvinen viha, jota edelleen osa ihmisistä ruokkii. Yhä enemmän on kuitenkin myös niitä ihmisiä, jotka haluavat rakentaa rauhaa ja olla tekemisissä kaikkien kanssa. Selostuksemme ei ehkä ollut aivan puolueetonta, sillä selväksi tuli englantilaisten harjoittama sorto, kun taas IRAn terroriteoista ei juuri kerrottu.
Uskonto on yksi osa konfliktia, mutta lisäksi kysymys on ihmisten identiteetistä, historiasta ja sosiaalisesta asemasta. Uskonto on kuitenkin vahvasti läsnä kulttuurissa.
Hotellimme lähellä olevassa anglikaanisessa Church of Irelandissa oli huumeidenvastainen muistokonsertti, jossa kerrottiin, että kuluvan vuoden aikana 98 nuorta on menehtynyt huumeisiin Pohjois-Irlannissa. #1Pill will kill, julisti kirkossa jaettu lehtinen.
Tässä katolisessa kirkossa aloitettiin rauhanneuvottelut. Rauhan merkitys tuli selväksi.
Taksin kyydissä tutustuttiin Belfastin historiaan seinillä olevien maalausten kautta.
Torstain ohjelmassa oli retki Pohjois-Irlannin rannikolle. Jylhät maisemat, kallioita vasten murtuvat aallot ja tuulen hurja voima jäivät mieleen. Korpin raakkuna rantaylängöllä toi mieleen englantilaisen kirjallisuuden tarinat. Jonathan Swift, James Joyce, George Bernard Shaw ja Oscar Wilde ovat muuten irlantilaisia kirjailijoita. Sari ja Hanna koettelivat voimiaan rannan tuulta vasten. Tuuli oli paikoin niin voimakas, ettei pystyssä tahtonut pysyä.
Mirjamilla oli sillä välin hauska kohtaaminen kahden herrasmiehen kanssa. He osoittautuivat eläkkeellä oleviksi opettajiksi ja tarjosivat eväistään kuumaa teetä ja keksejä. Kuuma tee lämmitti ihanasti tuulisen kävelyn jälkeen. -Miten ihmeessä te olette näin ystävällisiä täysin vieraille ihmisille, Mirjami ihmetteli. -No, täytyyhän meidän jollekin olla ystävällisiä, kun emme osaa olla sitä toisillemme, toinen lohkaisi.
Niinpä teekupin ääressä juteltiin Suomen Lapista ja siitä, miksi olin Pohjois-Irlannissa. Kysyin saanko laittaa miesten kuvat verkkolehteen. -Hetkinen, minun pitää pyytää lupa äidiltä, Alex sanoi totisella naamalla. Hämmennyin, kunnes hän sanoi, että tottakai. -Nyt uskon että olette olleet opettajia, Mirjami sanoi. Miehet pyysivät sanomaan Joulupukille hyvän sanan heidän puolestaan ja kertomaan, miten kilttejä he ovat olleet. Lupasin tietysti. Toivottavasti joulupukki lukee tästä, että Filip ja Alex ovat olleet tosi kilttejä.
Perjantaina oli ohjelmassa viikon palaute ja koululla pidetty palkitsemistilaisuus. Juhlan pääpuhujana oli parlamentin jäsen käädyt kaulassaan. Jokaisella oppilaalla oli jokin hyvä suoritus tai suorituksia, josta hänet palkittiin kunniakirjalla. Parhaat saivat kunniakirjan lisäksi pokaalin. Palkittavia oli ehkä 120 oppilasta, joista jokaisen ansiot sanottiin ääneen. Koulun kannustava ilmapiiri oli aistittavissa. Paikalla oli myös valtava määrä vanhempia ja sukulaisia taputtamassa.
Viikon antiin kuului tietysti Cedar Lodge Schoolin ja muiden projektikoulujen ihmisten kanssa keskustelu ja kanssakäyminen, josta saa paljon. Irlantilainen aksentti ei kaikin ajoin ollut helppoa ymmärtää. Maa on vihreä ja sateinen, lammaslaumat laiduntavat vehreillä niityillä. Irlanti ja sen ihmiset ihastuttivat muutenkin huumorillaan ja välittömyydellään.
Kiitos Cedar Lodge Schoolin väelle hienosta ja antoisasta viikosta! Thank you very much, people of Cedar Lodge School, for the great week in Northern Ireland!
Kuvat ja teksti Mirjami Hyttinen