Ykkösten omia runoja koronaperjantaista
Julkaistu: 22.04.2020 klo 10.23
Ykkösten äi3-kurssilla käsitellään muun muassa runoja. Runoissa eletään käsillä olevaa aikaa. Ohessa ykkösten hengentuotteita koronaperjantaista 17.4.
Seison portailla.
Hengitän ilmaa. Siinä tuoksuu savu...ja kesä.
Lähestyvä kesä.
Iäkkäätkin sanovat: lintu se on tehnyt pesän.
Heitä eivät poikkeusolot paina,
vaikka aika pitkäksi tahtoo käydä aina.
Tuuli on voimakas. Se on raikas ja puhdas.
Se toi minulle voimaa.
Minulla oli kylmä ja lämmin. Saisin lämpöä kohta yllin kyllin.
Vaik’ on pandemia levinnyt sinne tänne,
vastaamme kaikki sille: ota ja lähde.
Silloin se nopeiten ohi on,
ei se sentään ole voittamaton.
Kävellessäni kuulen lumen rapinan.
Se ääni on kevään.
Tutut linnut palaavat takaisin. Kuulen joutsenten laulun.
Nekin iloitsevat paluusta kesään.
Antti Naasko
Ulkona seison ja syvään hengitän
Kuulen linnun kauniisti visertävän
Mummo samaan aikaan kotona puuhastelee
Ja meitä lapsenlapsiaan kaipailee
Siellä mummo kotona jakselee
Vaikka pitkään aikaan ei ole päästy juttelee
Onneks meillä on puhelimet nämä
Niin eiköhän pian ole ohi aika tämä
Aurinko lämmittää nenää
Tuoksuu kevät, odottelen kesää
Minä ja mummo terveitä ollaan
Ja siitä ei voi tarpeeksi kiittää koskaan
Kevät tulee tiedän sen
Avaan silmät näen taivaan sinisen
Pidetään huolta toisista
Ja omasta hyvinvoinnista
Oma runo
Korona on tauti hullu,
mistä lie tänne tullut.
Mummo kutoo sukkaa
ja pappa kampaa tukkaa.
Minä seison portailla,
pappa ajelee autolla.
Ulkona tuuli ujeltaa,
taivaalla pilvet töllöttää.
Isovanhemmat lastenlapsiaan ikävöi,
joko joku Koronan mitätöi?
Olemme pysyneet terveinä,
odottelemme jo kesähelteitä.
Kevätaurinko paistaa keittiöön,
eikä ole mummolla huolen häivää.
Puheluuni hän vastaa ja sanoo: Päivää!
Istuu ääressä iPadin
Aamu on mitä hiljaisin
Ahkerasti opiskelee
Kevättä jo valmistelee
Reppunsa jo pakkaa
Kiirekin nyt lakkaa
Kevät
Olen ulkona
Kuulen autojen moottorikelkkojen ääniä
Näen lunta ja kuraa
Tunnen tuulen ihoani vasten
Askeleet tuntuvat raskailta
Tuntuu rauhalliselta
Kuulen ja näen veden tippuvan katolta
Kevät on tulossa
Karanteeni
Tylsää ja pitkästyttävää
Päivät ovat hitaita
Ikävä lapsenlapsia
Ilon tunne terveenä olemisesta
Korona
Koronan aikaan pitää kotona maata
Eikä kavereita pitkään nähdä saata.
Yksin ei saa olla
Jottei räjähdä polla
Muista soitella läheisille
Ettei ne unohda sua sinne
* * *
Karanteeniperjantai
Lämmin tuuli puhaltaa, nyt kevät tulla saa.
Jalan alla riks ja raks, joka askel liukkaammaks.
Mummolla hyvin menee, kun kesäkeittokin valmiiksi tulee.
Kauppareissun jälkeen kädet pesi, ja pesu kruunasi käsidesi.
Karanteeniperjantai
Aurinko paistaa, vaikkakin yö kohta koittaa.
Karanteeni hajottaa mutta joskus helpottaa,
Ikävä omaa perhettä joka kauempana asuu,
näkeminen kultaa arvokkaampaakin ois.
Linnut visertää, autot kärähtää ja piha kaaos on.
Aurinko silti nähdä helppo on.
Mielessäni tuskaa karanteenista on.
Selvitä pitää, väsyneen sotilaan.
Oma runo
Oli kaunis keväinen aamu,
talvelta olen jo kaiken saanut.
Tuulen huminaa, kevään kutinaa,
mieli täynnä toivoa ja pelkoa.
Kevään raikkaus täyttää kehon,
niin kaunista se on.
Lämmin olo tuo helpotusta arkeen,
kun jää sulaa hankeen.
Mitäköhän papalle kuuluu,
hänelle soitan, sydän hetkeksi murtuu.
Tutun ääni tuo helpotusta,
papan ääni sieltä karanteenista.
Iloisuus puhelusta paljastuu molempien äänestä,
pappaa ottaa kuitenkin sydämestä.
Niin suuri kuin pelko onkin,
onneksi voi pitää yhteyttä näinkin.
Jaksaminen on ollut vaikeaa,
onhan tämä aika niin haikeaa.
* * *
Pihalla käynti
Edessäni aukeaa suuri, ammottava valkeus nimeltä talvi
Askeleeni on kevyt, olenhan vasta herännyt
Tuuli lävistää raajani tekemättä haavaa
Puut taipuvat kuin seiväshyppykepit
Työkoneet seisovat pihalla
Pihalla oleva pilkkireki muistuttaa lämpimistä pilkkikeleistä, niiltä ollaan vältytty
Tuulen humina tukahduttaa muun äänen alleen
Etsin elomerkkejä. Näen vain pikkulintuparven, joka kököttää puussa
Tunnen kuinka kylmä alkaa syömään olemustani, haluan sisälle
Kylmä ei aina tunnu huonolle, mutta liikaa nautittuna se tappaa
Mummi
Mummilla on tylsää ja yksinäistä,
En voi puhua yksinäisyydestä.
Mummin raajat jo väsyneitä ovat,
Minulla raajat nuorekkaat jaksavat.
Säännöllisesti ruoka luokse tuodaan,
Meillä yhdessä syödään sekä juodaan.
Mummin suu kuitenkin nauraa, hymyilee,
Kun pojanpojan kuulumiset kuulee.
Toivottavasti vielä mummin tapaan,
Kasvokkain puhuisin, astuisin tupaan
Tällaiset olivat runoteko-ohjeet
Kiitos ykkösille hienoista ajatuksista ja kuvista!