Ylitsepääsemätön ylioppilaskoe
Julkaistu: 10.10.2018 klo 12.52
Aada Lampinen kirjoitti ajankohtaisesseensä ylioppilaskokeesta kirjoitustaidon kurssilla äi8.
Muistan vuosi sitten kauhistelleeni aulassa teipattujen vesipullojen ja läpinäkyvien eväsrasioiden kanssa istuvien ylioppilaskirjoituksiin osallistuvien abiturienttien urakkaa. Ajattelin, että onneksi minun ei tarvitse huolehtia vielä ylioppilaskirjoituksista vaan saan keskittyä menestymään tavallisissa kurssikokeissa parhaani mukaan. Viime keväänä kauhistelin samaa, mutta vanhojentanssien jälkeisessä huumassa en ehtinyt huolehtia ylioppilaskirjoituksista sen kummemmin. Ehkä halusin kieltääkin sen faktan, että oma vuoroni lähestyi vääjäämättä. Lukion toinen vuosi oli kulunut nopeammin kuin olisin uskonutkaan, ja edessäni oli ylioppilaskirjoituksiin ilmoittautuminen. Viimeistään koemaksua maksaessani realisoitui se tosiasia, että nurkan takana olisivat tähänastisen koulu-urani merkittävimmät kokeet: kokeet, joita varten olin istunut nenä kiinni kirjassa lukuisia tunteja, jotka määräisivät koko tulevaisuuteni ja joissa tulisi onnistua.
Kunnianhimoisena ja tunnollisena opiskelijana minulla on korkeat odotukset ylioppilaskirjoitusten tulosten suhteen. Tähänastisen tasoni perusteella minulta odotetaan kiitettäviä tuloksia. Vaikka opettajat ja läheiset odottavat minun menestyvän kirjoituksissa hyvin, kuitenkin itse itselleni asettamat paineet ovat kaikkein suurimmat. Kaikista ylioppilaskirjoituksia käsittelevistä keskusteluista mieleeni jäivät vain ne, joissa korostettiin niiden merkityksen kasvua jatko-opintojen kannalta ja todettiin niiden olevan kokeita, joissa ei saa tehdä huolimattomuusvirheitä. Pääni sisällä jyskytti: ”Valmistun lukiosta työttömäksi, enkä ikinä pääse haluamaani yliopistoon, jos kirjoitan huonot paperit. Minun on pakko onnistua. Pakko.” Otin vastaan vain kaiken negatiivisen tiedon, joka tuki ennestään synkkiä ajatuksiani. Kesällä pääsin onneksi irtautumaan ylioppilaskirjotusstressistä. Irtauduin vihdoin pessimistisestä ajattelustani törmätessäni netissä kuvatekstiin, joka kertoi kahdesta toimintatavasta suhteessa unelmiin ja tavoitteisiin: ihminen voi joko haaveilla olevansa supersankari tai ottaa homman haltuun. Tajusin, että kursseilla kerryttämäni tiedot ja taidot eivät ole kadonneet mihinkään, ne tarvitsisivat vain kertausta ja hiontaa. Suurin työ on jo tehty, eikä epäonnistuminenkaan haittaisi. Vain sillä on lopulta väliä, että yrittää rehellisesti parhaansa.
Yksi stressiä lisäävä tekijä ylioppilaskirjoitusten suhteen on se, että ikäluokkani on ensimmäinen, joka suorittaa kaikki kokeet sähköisinä. Loppujen lopuksi tämä aiheuttaa haasteita lähinnä matematiikassa, ja siinäkin meille järjestetään harjottelumahdollisuuksia oppia järjestelmän käyttö. Toinen merkittävämpi tekijä on vuonna 2020 voimaan tuleva todistusvalintauudistus.
Ylen uutinen ”Yo-todistuksella suoraan unelma-alalle — Katso aineet ja arvosanat, joilla keräät pisteet oikikseen, lääkikseen ja kauppikseen vuonna 2020” (6.6.2018) kertoo, että siirtymävuoden 2019 jälkeen merkittävästi suurempi osa korkeakouluihin hakijoista saisi opiskelupaikan ylioppilastodistuksen perusteella. Kuitenkin kulttuuri- ja taidealoilla pääsykokeet tulevat säilymään ensisijaisena väylänä saada opiskelupaikka. Esimerkiksi lääketieteellisten alojen aloituspaikoista jaetaan vuodesta 2020 lähtien enintään 51 prosenttia ylioppilastodistuksen perusteella. Ylioppilastodistusvalinta voi johtaa siihen, että pääsykokeiden väistyessä osittain tai kokonaan valmennuskurssit siirtyvät jo lukiotasolle. Aiemmin valmennuskurssit ovat valmentaneet opiskelijoita selviytymään pääsykokeista mahdollisimman hyvin, mutta nyt ylioppilaskokeista tulee ikään kuin uusia pääsykokeita niiden avatessa opiskelupaikan korkeakouluihin. Tämä voi lisätä jo ennestään kovan paineen alla olevien lukiolaisten painetta menestyä ylioppilaskokeissa.
Keskustelua ovat herättäneet myös todistusvalinnassa painotettavat aineet. Ylen artikkelista ””Yhteiskuntaopin opiskelusta luulisi olevan juristille hyötyä” — oikeustieteen todistusvalinta herättää hämmennystä” (9.6.2018) selviää, että muista aloista poiketen oikeustieteen todistusvalinnassa mitään erityisiä aineita ei painoteta. Pisteet määräytyvät viiden todistusarvosanan perusteella tavallisen pistetaulukon mukaisesti. Eniten pisteitä taulukon mukaan saa äidinkielestä ja pitkästä matematiikasta ja reaaliaineista fysiikasta. Artikkelissa haastateltu professori Tapio Määttä perustelee tavallisen pistetaulukon käyttöä sillä, että ei ole mitään tiettyjä aineita, joita opiskelemalla tulisi hyväksi juristiksi. Valinta ei sulje erilaisia aineita kirjoittaneita pois vaan mahdollistaa oikeustieteelliseen pääsyn niin kieli- kuin luonnontiedepainotteisesti lukiossa opiskelleille. Kuitenkin tavallisessa pistetaulukossa on painotuksia reaaliaineiden välillä ja yhteiskuntaopista saa toiseksi vähiten pisteitä. Määtän argumentti on ristiriitainen. Jos opiskelee fysiikkaa ahkerasti ja menestyy vieläpä kirjoituksissa hyvin, on pisteitä tarjolla enemmän kuin yhtä hyvin yhteiskuntaopin kirjoittaneelle.
Tiettyjen oppiaineiden painotuksen syynä voi olla halu kannustaa lukiolaisia opiskelemaan näitä aineita enemmän. Pisa-tutkimusten mukaan suomalaisten koululaisten osaaminen matemaattisissa ja luonnontieteellisissä aineissa on huonontunut, joten painotuksella voitaisiin pyrkiä saattamaan opiskelijoita näiden aineiden pariin. Valintauudistuksen myötä uudet lukiolaiset voivat herkemmin valita opiskelevansa pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, vaikka he eivät olisi varmoja, mitä haluavat opiskella lukion jälkeen, sillä näistä aineista saa runsaasti pisteitä uudistuksen myötä.
Todistusvalintauudistuksen taustalla lienee myös tarkoitus vähentää välivuosien määrää ja saada opiskelijat nopeammin työelämään. Suomen taloudellinen huoltosuhde on kestämätön, minkä takia työuria yritetään pidentää molemmista suunnista, niin eläkeikää pidentämällä kuin opiskeluun pääsyä nopeuttamalla. Kysymyksenä kuitenkin on, vähentääkö todistusvalinta välivuosien määrää. Jokaisen kevään vastavalmistuneita ylioppilaita on haastamassa aina iso joukko aikaisempina vuosina valkolakkinsa ansainneita. Korkeakoulupaikkojen määrää ei kuitenkaan lisätä tämän uudistuksen myötä, joten aina tulee olemaan niitä, jotka joutuvat viettämään yhden tai useamman välivuoden tai jopa vaihtamaan alaa jäädessään vaille opiskelupaikkaa.
Koen kuitenkin, että uudistus ei ole maata mullistava ja ylioppilaskirjoituksiin on nykyään tarjolla niin paljon apua, että stressin kanssa on mahdollisuus pärjätä ja itse kokeistakin selvitä kohtuullisesti. Esimerkiksi Ylen ylläpitämä sivusto, Abitreenit, tarjoaa runsaasti apua valmistautumiseen ja sisältää vinkkejä niin lukusuunnitelman tekemiseen kuin hyvän yliopppilaskoevastauksen laatimiseen. Ei kannata käyttää aikaa murehtiakseen jotain sellaista, johon itse ei pysty vaikuttamaan, kuten yliopistojen valintarkiteereihin, vaan keskittyä siihen, mihin omalla tekemisellä on suuri vaikutus. Vaikka ylioppilaskokeiden jälkeen Abitreenien sivuilla olevat koekohtaiset kommentointipalstat niin väittävätkin, abiturientin suurin vihollinen ei ole Ylioppilastutkintolautakunta vaan hän itse.
Koulun ulkopuoliset harrastukset ovat erityisen hyödyllisiä koulunkin kannalta. Itse en jännittänyt ylioppilaskokeita läheskään yhtä paljon kuin ensimmäistä tottelevaisuuskoetta, johon osallistuin koirani kanssa. Selviydyttyäni siitä kunnialla päätin, etteivät ylioppilaskirjoitukset voi olla sen pahempia. Aada Lampinen