Lukuvuosi 2020 - 2021: Sirpa ja Mirjami vapaalle

Julkaistu: 17.08.2020 klo 11.22

Lukuvuoden ensimmäinen viikko päätettiin yhteiseen juhlaan, kun Sirpa ja Mirjami saateltiin vapaalle.

Läksiäisiä vietettiin 14.8. opiskelijoiden, entisten työkavereiden, henkilökunnan ja hallituksen edustajan voimin.

Sari puhui kauniita sanoja eläkkeelle jääville.

Haluatko pensionääriksi -leikki testasi, ovatko Sirpa ja Mirjami valmiita lähtemään lukiosta. Hanna ja Seija esittivät visaisia kysymyksiä.

OAY:n tervehdyksen toivat Tuire Kariniemi ja Sari Koivuniemi.

Koska opiskelijat eivät ehtineet kuulla Sirpan ja Mirjamin kiitospuhetta, julkaisemme sen verkkolehdessä:

 

 

Rakkaat ihmiset,
Rakas Sari, rakkaat työtoverit, rakkaat opiskelijat!

Sirpa on opettanut tässä talossa 33 vuotta eli opettanut matematiikkaa, fysiikka ja kemiaa viidellä eri vuosikymmenellä. Olemme Sirpan kanssa kumpikin muualta tänne muuttaneita. Sirpa muisteli ihmetelleensä sitä, miten kahdesta eri luokahuoneesta ja silloisesta opettajainhuoneesta avautui huikea näköala Ruotsin puolelle. Että työ voi olla tällaista, että saa katsoa Ruotsiin ja olla tällaisissa maisemissa! Myös paikkakunnan murre erikoisine sanoineen kiinnitti Sirpalla huomiota – kaikkia sanoja ei aina ymmärtänytkään. Itse olen tehnyt melkein koko työurani Tornionlaaksossa: ensin 17 vuotta kansanopistolla, sitten 10 vuotta Pellon lukiossa ja 13 vuotta tässä talossa. Työni opetushallituksen eTwinning-lähettiläänä jatkuu vielä hetken.

Kiitos tästä hetkestä! Kiitos hyvistä sanoista meille ja kiitos yhdessä kuljetusta matkasta! Tämä hetki kertoo havainnollisesti jotain siitä, millainen työyhteisö meillä on. Lämmin ja kannustava. Neuvoa uskaltaa kysyä. Oppiva, seikkailunhaluinen työyhteisö. Kansainvälinen, perinteikäs yhteisö. Armahtava yhteisö. Rehtori johtaa hiukan Tunemattoman sotilaan Koskelan tapaan, esimerkkiä näyttämällä. Sari näyttää etunenässä mallia siitä, miten uutta opitaan kaiken aikaa. Aina ei tarvitse onnistua mutta koko ajan on hyvä yrittää oppia ja kehittyä.

Olemme kiitollisia teistä, ihanat työtoverit! Kiitos yhdessä kuljetusta tiestä! Kiitos monenlaisesta avusta, yhteisistä pohdinnoista ja ajatusten jakamisesta! Kiitos kahvihetkistä, jolloin kevensimme sydäntämme. Kiitos hyvästä työystävyydestä! Iloa ja tarmoa tuleviin työpäiviinne!

Olemme iloinneet teistä, opiskelijat! Kiitos ystävällisyydestänne ja avuliaisuudestanne, rohkeudestanne, huumorintajustanne ja luovuudestanne. Nähkää elämässä aina mieluummin mahdollisuudet kuin ongelmat. Nähkää aina mieluummin itsessänne lahjanne kuin puutteenne. Myös itselleen kannattaa olla armollinen.

Etiikassa pohditaan hyvän elämän edellytyksiä. Niistä haluaisin sanoa tässä hetkessä. Ensimmäinen asia liittyy omaan persoonaan. Luota itseesi ja omiin kehittymismahdollisuuksiin. Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt. Kasvata itsessäsi itseluottamusta, sitkeyttä ja yrittämisen halua. Unelmoi isosti, mutta elä vankasti, täysillä tätä hetkeä– silloin monet unelmat toteutuvatkin.

Opettajan tehtävässä, samoin kuin kaikissa kasvatustehtävissä on sisäänrakennettuna jo ajatus luopumisesta ja itsensä tarpeettomaksi tekemisestä: auttaa ihmistä löytämään omat kykynsä ja lahjansa, oma äänensä, oma elämäntehtävänsa ja auttaa häntä nousemaan omille siivilleen.

Toiseksi nostan esiin nämä työpaikan ihmissuhteet. Kannattaa vaalia edelleen tätä hyvää yhteishenkeä työyhteisössä. Jokaisesta yhteisön jäsenestä riippuu se, miten mukavaa työssä on. Arvaa ensin oma arvos, anna arvo toisellekin. Ystävällisyys ja kannustus vievät pitkälle. Voimme antaa toisillemme voimaa ja rohkeutta.

Työympäristömme on kehittynyt upean kansainväliseksi. Etwinning-kouluna ja Applen majakkakouluna oppimisympäristönne on valtava. Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo, olipa oma kansallisuus tai asuinpaikka mikä vain. Ystävällisyyden ihminen tuntee myös sähköisissä kontakteissa. Jokaiselta voi oppia jotakin.

Kolmanneksi ajattelen, että yhteys ylöspäin rakentaa elämänuskoamme ja luottamustamme. Luottamus Jumalaan ja hänen johdatukseensa on sellainen turva, joka kestää kaikissa tilanteissa. Ihmisessä on paljon viisautta ja järkeä. On tärkeä käyttää omaa järkeään ja omia lahjojaan. Tiede on tärkeä, mutta elämän mielekkyys nousee jostain syvemmältä. Tieteen vastaukset muuttuvat, mutta usko antaa elämälle lujan pohjan.

Elämässä ihminen on kaiken aikaa uudessa tilanteessa. Filosofi Herakleitos sanoi, että kaikki virtaa. Samaan virtaan ei voi astua kahdesti. Minusta tuntui aika kohtalokkaalta, kun kirjauduin ulos lukion porukasta ja whatsapp ilmoitti, että et enää kuulu tähän ryhmään. On ihana, että täällä on tänään myös entisiä työtovereita sosiaalistamassa meitä uuteen joukkoon. Minua on puhutellut

Hermann Hessen runo Vaiheet

Jokainen kukka kuihtuu, vanhuudeksi
lakastuu nuoruus. Tuokion vain kukkii
elämän joka vaihe, hyve, totuus,
vain aikaansa, ei ikuisuutta varten.
Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis
taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.

Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa.

Lävitse, ohi, eteenpäin. Ei mikään
saa sydämelle tulla kotimaaksi.
Maailmanhenki meidät siivittävä
ei siedä kahleita, se avartaa ja kantaa
asteittain ylemmäs -ja pois, kun uhkaa
tutuksi käynyt piiri turtumuksin.

Vain sillä ken on vapaa, valmis lähtöön,
on voimaa murtaa tottumuksen kahleet,
ja kuolinhetkelläkin vielä kerran
tajuta nuorin silmin uudet etäisyydet.

Elämän kutsu loputon on meissä...
Siis tyynny, sydän, hyvästele, lähde!

Nyt on työmme tehty. Olemme Sirpan kanssa nyt olleet vapaaherrattarina tasan 2 viikkoa ja vasta totuttelemassa tähän uuteen elämänvaiheeseen. Tässä hetkessä on sekä iloa että haikeutta.

Ajattelemme teitä kiitollisin mielin. Kiitämme teitä, opiskelijat, nykyiset ja entiset työtoverit sekä hallituksen jäsenet tästä juhlasta ja muistamisesta! Näin korona-aikaan halaamme teitä jokaista hengessä. Toivotamme teille iloa, siunausta ja varjelusta uuteen lukuvuoteen!

Mirjami ja Sirpa

Kuvat ja teksti Terhi Hammare

Takaisin edelliselle sivulle