Ylioppilas Santeri Nurmisen puhe ylioppilasjuhlassa 4.6.2022
Julkaistu: 06.06.2022 klo 12.12
Arvoisa juhlaväki
Tervetuloa tänne juhlasaliin todistamaan meidän ylioppilaiden juhlaamme.
Tämä jo reilusti yli satavuotias juhla toistu joka vuosi ja noudattaa yleensä jokseenki samanlaista kaavaa. Tilaisuus on lähestulkoon kaikille tuttu, vauvasta vaariin.
Tuttu ja turvallinen.
Siinä on hieno yhdistelmä: tuttu ja turvallinen. Sille ihmiselo pitkälti rakentuu.
Meitä ja meitä edeltäviä ylioppilaita yhdistää tämä koulu. Tämä koulu on seissyt tässä jo pitkään. Siitäkin on tullut tuttu ja turvallinen näkymä tällä kylällä.
Noh, tohtiiko sitä nyt näin ylistää kouluamme. Moni meistä lie melko helpottunut siitä, kun ei tarvitse enää tänne tulla.
Pakko on kuitenkin sano, että kolmen vuoden aikana koulupäivänkin rutiineista tulee tärkeä osa elämää, vaikka se välillä syökin rotan tavoin.
Tutut olivat ainakin minun rutiinini. Jos jotain olisi tehnyt toisin, olisi se pian voinut mennä pieleen. Tutut olivat työskentelyparit, luokat, joiden nimiä en jaksanut opetella, istumapaikat sekä tunnelma luokassa. Pian voisi olla pienen ihmisen päivä pilalla, jolleivät nämä toteutuisi.
Tutuiksi tulivat myös opettajat. Hiljalleen sitä oppi nimen, muutamia asioita koulun ulkopuolelta sekä katsomaan näitä silmiin. Ei ollut turvatonta hetkeä heidän kanssaan.
Tuttua ja turvallista saattoivat välillä nakertaa pois maailmanlaajuiset tapahtumat, mutta nykytekniikan avulla pysyttiin turvallisesti yhteydessä tuttuihin.
Moni meistä tulee tänne muukalaisena, mutta jo pian ollaan toisillemme tuttuja ja turvallisia.
Nyt sitten on aika jättää tuttu ja turvallinen taakse ja lähteä kohti arvaamatonta, kuten kolme vuotta sitten. Arvaamattomuudesta on ihmisen löydettävä itselleen jotain tuttua ja turvallista.
Eihän tämän ikinä lopullista kuulunutkaan olla, mutta oudolta tuntuu nyt, kun se on ohi. Sitä voi aina kuvitella, kuinka tulee muutokseen reagoimaan, mutta oikeasti sen joutuu ensin kokemaan.
Emmeköhän me tällä porukalla tapaa viimeistään 50 vuoden päästä.
Me emme enää ole lukiolaisia, me olemme nyt ylioppilaita.
Kiitos, kun teittee tästä lukiosta minulle ja varamasti monelle muulle tutun ja turvallisen. Kiitos!
Santeri Nurminen